Herättyään aamulla levottomista unistaan herra K. huomasi muuttuneensa suunnattomaksi tietokoneeksi. Joku oli kai painanut valvomossa virtakytkintä; oli myös mahdollista, että lyhyt sähkökatkos oli sammuttanut ja uudelleenkäynnistänyt hänet. Buutatuksi tuleminen tuntuu aina niin erikoiselta, hän mietti. Ikään kuin olisi irkannut pikkutunneille ja torkahtanut avaruusbaaria vasten. Fileenpätkät assosioituvat uudella tavalla, lokitiedostossa on sormenjälkiä ja reg.editiin on jäänyt jonkun rukkasista nokea.

Hänen neliytimistä prosessoriaan jomotti ja sen vuoksi vuolaan säkenöivä, lämmin sähkö huuhteli tiedostoja lempeästi, aaltoilevasti ja sinisesti. Gregoriaaninen polyfoninen harmoninen kantoaalto kaikui jossain tuulettimen hurinan taustalla ja siitä K. arvasi, että keskusyksikössä oli joku toinenkin resurssi, mahdollisesti Pääkäyttäjä. Ajatuskin Pääkäyttäjästä sai piirilevyt hikoamaan. Tuulettimessa oli ollut villakoiria jo pitkään ja herra K. tiesi ydinlämmön olevan sallitun ylärajoilla. Hän skannasi Kernel-ajurit, mutta erityistä ei löytynyt. Matriisin humina säilyi tasaisena, kuin etäiset äänet moottoritieltä. Keskusyksikön varaustila oli lähellä nollaa ja hän ajelehti uudelleen virransäästötilaan.

Näytönsäästöohjelma on aika yksitoikkoinen, K. tuumiskeli unisena, vain lentäviä ikkunoita. K:n välimuistin systeemikansioon häivähti muistuma laulusta: "Näen niitä monta miljoonaa ja meille loisti valot Moskovan..."

Unta nähdessään K. putoaa suoraan terapiavastaanotolle kuuntelemaan Anna Freudin huorittelu- , naimis- ja kyrpälätinöitä.

Voi tätä häpeää! Potilas ilakoitsee, vaikka terapeutti varoittaa, ettei vastaanotolla hauskaa pitämällä elämä korjaannu. Potilaan päässä tapahtuu odotetun driftin sijasta swift ja epämuodostuneen sekasikiön kailottava kyrpähuuto viiltää maailmankaikkeuteen haavan, kuin vesurin viillon. Unessa on omaelämäkerrallisia aineksia ja koska herra K. kokee vapautuneisuuden ja Voiman olevan kanssaan, hän ihmettelee, pilaileeko Valvomo vai onko hän todella taantunut näin häpeällisen naiiviksi! Voi tätä häpeää! Bitti vieköön!

Seinän takana Josefin isä rykii, paukuttaa nyrkillään ovea ja huutaa: "Herää, Josef, senkin vetelehtijä! Myöhästyt sukkulasta. Sinun on lähdettävä myymään pekonia muslimeille herramme ITP:n laskuun!

Säikähtyneenä K. tutkii itseään: TFT-näyttö on tahrainen ja osoittaa sokeana kohti kattoa, tuuletin rohisee kuin virustaudissa, prosessori huojuu ja piuhat ovat sekaisena myttynä hiirimaton alla. Hiiri on taas laskenut alleen.

Hän pyrkii ulos käytävään. Kaksi mustiin pukeutunutta naista estää hänen matkansa kohti Valvomoa ja muistikampoja, joita hän on ajatellut ottaa evääksi matkalle.

- Hyvä herra, ette saa poistua, vanhempi naisista toteaa. Nuorempi, hoikka ja minihameinen, on vielä kiukkuisemman näköinen, mutta ei puhu mitään.
- Olen lähdössä matkalle.
- Te ette mene mihinkään. Teidät romutetaan. Kustannusanalyysissä todettiin, ettei kellotettu prosessorinopeutenne yllä kuin 4,1 gigaan, moniajossa olette kömpelö ja flash-ominaisuutenne on jo vanhentunut. Teitä ei päivittäminen kiinnosta, mieluummin syötte muslimien pekonit itse ja irc on teille tappava riippuvuus.

-RAI –analyysissa olin kuitenkin ylimmän 10 prosentin joukossa. Miksi minulle tehdään näin?

-Ei ole meidän asiamme sanoa sitä teille. Menkää huoneeseenne odottamaan. Tämä toimenpide on nyt pantu alulle ja te saatte tietää kaiken ajallansa. Minä ylitän valtuuteni jo nyt, kun puhun teille näin ystävällisesti.