Satiiri on vaikea laji, koska kirjoittajan täytyy olla aidosti ilkeä ihminen säilyttääkseen särmänsä.
Mielestäni Erno Paasilinnan lausahdus "Tullakseen kirjailijaksi täytyy elää sellainen elämä, että tulee kirjailijaksi" on ymmärretty osittain väärin.

Viimeisen lauseen pitäisi kuulua "tullakseen satiirikoksi".

Hyviä esimerkkejä ovat Nikolai Gogol, Franz Kafka, George Orwell, Samjatin, Karel Capek, Stanislaw Lem sekä monien yllätykseksi Sigmund Freud.

Suomalaisia satiirikkoja olivat Joel Lehtonen, Eino Leino lyhyeänä Teemukautenaan, Pentti Saarikoski Nenän pakinoissa, Pentti Linkola, Paavo Haavikko ja ymmärtääkseni Seppo Heikinheimo kirjassa Mätämunan muistelmat ja monissa arvosteluissaan.

Veikko Huovinen on ylivertainen vertaistensa joukossa, joita ei enää ole. Suomalaiselle satiirille ovat olleet maaperänä sortovuodet, lapualaisuus, sota ja sotatraumat.

Paljon muitakin satiirikoksi yritteleviä on, on ollut ja tulee olemaan. Periaate on kuitenkin sama. Satriiri viihtyy kellariloukoissa, ohranan vankityrmissä. Kduttajan kynsissä se vasta puhkeaa kukkaan.

Salainen poliisi, korruptio ja salailun kulttuuri, mutta ennen kaikkea sensuuri ovat käyttövoimaa, joka synnyttää hyviä, luotettavia, sään ja haponkestäviä satiirikkoja.

Muhoilevasta kansankuvaajasta, hilpeästä lyyrisestä lurittelijasta tai tosikosta, puritaanisen henkisen poikimahalvauksen lyömästä intellektuellista tulee toki tarvittaessa pahasuinen irvistelijä, ikävä jankuttaja ja kiusankappale, muttei kunnollista satiirikkoa.

Jostain syystä Iltalehti näyttää palkkaavan heitä oikein urakalla kolumnisteikseen; siis näitä irvistelijöitä ja rienaajia, bodattuja rääväsuita. Kakka- ja pieruhumoristeja liituraitapuvussa sepalus ja kaulus auki.

Uuden satiirin sukupolvi syntynee syrjittyjen ja kiusattujen maahamuuttajien nuivista kokemuksista, tympääntyneen, puolivillaisesti koulutetun ja luokattomasti työllisestetyn uusköyhälistön riveistä ja maailman mittakaavassa kriisipesäkkeiden kaikennähneistä lapsista.

USA, Afrikka, Kiina ja Iran ovat alueita, joiden sunteen on syytä olla toiveikas odotettaessa uuden satiirin syntyä.

Valitettavasti reaktionmuodostukseen perustuva raivostuttava kiltteys sekä ikääntymiseen ja yleiseen kuluneisuuteen liittyvä aivojen palautumaton pehmeneminen estävät laajemmat opinnot tällä saralla omalla kohdallani.