Jokainen, joka on ollut kovin sairas tietää, että sairas on väsynyt ja suoriutuu vain nipin napin arkielämän vastuistaan – jos ylipäänsä suoriutuu. Vakavasti sairaan oma toimijuus on usein läheisten varassa. Läheissuhteiden osalta huono-osaisimmista tulee herkästi myös sairaanhoidon huono-osaisia.
Olemme siirrtymässä takaisin yhteiskuntaan, jossa selviää suhteilla, nepotismilla, korruptiolla ja rahalla. Siirtyessään kuluttaja-asiakkaaksi potilas tulee tahtoen tai tahtomattaan röyhkeämmäksi, toraisammaksi, vaativammaksi ja laatutietoisemmaksi. Hoitavan lääkärin on selvittävä vaativassa työssään paitsi taidoillaan myös suhteilla, toraisuudella, nepotismilla ja röyhkeydellä; oltava laatutietoisempi ja äveriäämpi. Arkkiatrin sanoin: oltava urbaaninisti barbaarisen ovela, ketterä.
Mitä tapahtuu niille muille? Sairas kuolee tai hiipuu kroonikoksi, lääkäri alkaa downsiftata tai vaihtaa alaa. Esimerkiksi raha ei elegantin salkkumikron kaupankäyntipäätteen ääressä haise, kuten potilaat ruukaavat tehdä. Lääkärin on hyvä ryhtyä ostamaan ja myymään rahaa; sen oikealla nimellä, tikkerillä ja valuutalla ja antaa hoitohommat niille, jotka sen hallitsevat, maisterisihmisille ja juristeille.