- Kemppinen
Erotin tien oikein hyvin ja sitten molemmin puolin, maan liejussa, talojen suuret neliöt ja kuutiot, seinät kuunkalpeat, kuin paksut erikokoiset jäämöykyt, äänettöminä ja kelmeinä. Täälläkö kaikki loppuisi? Vieläkö tuntisin kauankin tätä yksinäisyyttä kun he kerran olisivat antaneet minulle sen mitä kuuluu? Ennen kepertymistä? Ja missä ojassa? Minkä seinän juurella? Tulisivatko he lopettamaan minut? Veitselläkö? Joskus he repivät kädet, silmät ja muut... Siitä kerrottiin paljonkin juttuja, eikä mitään hauskoja! Kuka tietää?... Hevosen askel... Vielä yksi... joko riittäisi?... Hevoset ravaavat kaikki kuin kaksi yhteenliimattua rautakenkäistä äijää, kummallisin, epätasaisin askelin, kuin jotain voimisteluliikkeitä.
Sydän kuumana, levottomana, typeränä, kylkiluitten takana, käppyrässä kuin kaniini häkissään.
- Louis-Ferdinand Céline
Paranoia on leimallisesti vallan sairaus. Elias Canettin terävimpiin huomioihin kuuluu se, kuinka hän asettaa rinnatuksin vainoharhaisen tuomarin Daniel Schreberin ja Adolf Hitlerin. Kuinka maailmanhistoria olisikaan muuttunut, jos saksalaiset olisivat osanneet asettaa "Hermosairaan muistelmat" ja Taisteluni samaan yhteyteen! Joukoilla oli sekä Schreberille että Hitlerille tärkeä poliittinen ja psyykkinen merkitys.
-Markus Lång, Filosofinen aikakauslehti 2/98.