<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kyllä hygieniahoitajakälyni Ird on verraton. Hän pyyhkii pöydän rutiinisti spriillä ennen ruokailua, lasit infektionestoaineella ennen viinin lasiin kaatamista ja perunat hän käsittelee mäntysuovalla. Mitä paistin kastikkeessa on, en uskalla ajatella.

Hänen kotiinsa mennään kuin asuntoesittelyyn; kengät riisutaan pois ja sukkien päälle vedetään vaaleansiniset muoviset jalkasuojat. Sohvat on peitetty kumiliinoilla ja televisiota katsoessamme käytämme polaroidlaseja. Huoneistossa on hiiskumattoman hiljaista, koska meillä kaikka on kurkkumikrofonilla varustetut kuulokkeet.

Ird on innokas lastenystävä. Hän ei itse voi saada lapsia, koska on allerginen miehen sperman jollekin aminohappoyhdistelmälle, jota en pieteettisyistä halua kertoa.

Hän pitää piilosilla olosta. Kun sukulaiset tulevat kylään, sammutetaan valot ja yritetään etsiä toisia. Siinä ilta rattoisasti kuluu.

Valomerkin tultua hän tilaa kullekin pariskunnalle taksin väärään osoitteeseen, koska se on turvallista.

Irdin mielimusiikkia on valaiden ääntely. Hänen miehensä karma oli johdattaa tämä Irdin syliin pimeänä syysyönä, kun heidän laivansa oli kaatunut.

Ihailen veljeäni. Hän ei näytä millään tavalla, kuinka paljon häntä nolottaa.

Minua ei nolottaisi. Tuohan on niin kiihottavaa, että antaisin kaiken mitä minulla on jos Ird hyväksyisi minut.