Alle kuusikymmentä vuotta täyttäneiden  työ- ja toimintakykyä arvioidaan omaan tai vastaavan toimeentulon antavaan työhön, mutta yli 60-vuotiaalla pelkästään omaan työhön.

Tämä on tärkeä tarkennus. Vanhat ihmiset muistavat yksilöllisen varhaiseläkkeen, jonka mukaan eläköitymiseen riitti yleinen rasittuneisuus ja kuluneisuus työssä. Olisiko niin, että jonkinainen piilo-YVE on edelleen käytössä? Tällainen tuntuma on tullut.

Otan suurelle ilolla vastaan ajatuksen siitä, että lopullinen ja paras työkyvyn arvioija on työterveyslääkäri. Mahtavatko kaikki työterveyskollegat oman velvoitteensa sisäistää?

Toistuvasti nimittäin psykiatriseen avohoitoon kulkeutuu lähetteellä näennäisesti hoitoarvioon ja hoitoon, lääkitysselvittelyihn ja konsultaatioon ihmisiä, joiden lähetteestä rivien välistä sivulauseessa on luettavissa  ja ai niin -työkyky pitäisi selvittää.

On  kokonaan allekirjoittaneen pöljyyttä ryhtyä kuivakkaan konsultaatiovastuksen sijasta touhuamaan konaisvaltaista toimintakykyarviota psykologien, sosiaalityöntekijöiden, fysioterapeutin ja toimintaterapeutin ammattitaitoa hyödyntäen.

Täytyypä skarpata tässä. Palatkaa luukulle numero yksi..

Aika hyvin tuohon oppii, kun ei jätä turhia rästejä. Kun työtä on kaiken aikaa enemmän kuin mitä ehtii tehdä, kyky silleen jättämiseen on kehittynyt.

Efekon pirteiden konsulenttien tuottavuuskoulutuksessa pari päivää sitten neuvottiin tekemään vain lakisääteiset ja nekin rimaa hipoen. Ei kannata parkua työn määrää. Se kuulemma on tehokasta.

Kaikki muu on ylellisyyttä.

Kaupunginjohtaja taas todisti,  että keskinkertaiset, kehnot tai jopa välttävät tilat välttävät ja riittävät tässä nimenomaisessa tilanteessa, joka on hyvin poikkeuksellinen ja joka muistini mukaan on kestänyt liki neljäkymmentä vuotta.  -Sama pätee työkaluihin ja työoloihin

Lisäsin mielessäni jesuiittamaisen lisäpykälän ja myös työmoraaliin.