Pitäneekö paikkansa, ettei hetu-tyylistä henkilötunnistejärjestelmää ole suostuttu ottamaan käyttöön demokratian (ja luokkajaon) kehdossa UK:ssa juuri vedoten yksityisyyden suojaan?

1960-luvun ajattelumallin mukaan olemme eläneet jo vuosia orwellilaisessa yhteiskunnassa, jossa viranomainen, useimmin kela tai pankki, myös verottaja, tietää minun asiani paremmin kuin minä itse. Missä kohti julkisuuden kipuraja tulee vastaan, vai onko se mennyt jo kauan sitten ohi?

Toisaalta ollakseni rehellinen minua ei tippaakaan kiusaa se, että verottaja esitäyttää veroilmoitukseni, pankin asiakaspalveluvirkailija (ei johtaja!) tuntee laina- ja luottokorttihistoriani sekä miltei nuhteettoman maksuorjaurani vaiheet, poliisi ylinopeus- ja putka-anamneesini ja terveydenhoitaja maksa-arvoni ja rasvaprosenttini.
 
Kaupan täti tietää vuosia taaksepäin, mitä kaljaa juon, millaista makkaraa syön samoin kuin kissojeni ruokavalion. Apteekki tuntee kissojeni matolääkehistorian, eläinlääkäri kissojen rokotusajat, parturi hilseeni laadun, pesula mattojen ja pukujeni pesuohjelmat, nettioperaattori millä sivuilla surfailen ja CIA loput.

Ne pirut eivät onneksi tiedä, mitä minä oikeasti ajattelen tästä kaikesta.