Paljon puhutaan 'smool tookista'  ja kohteliaisuudesta.

Vähän asian toisesta puolesta täällä Arktiksessa, missä raakat miehet lyövät painia jääkarhujen kanssa, särpivät jääkylmää votkaa ja rymyämyävät sitten saunaan laulaa loilottamaan vallankumouslauluja ja venäläisiä herkkiä balladeja suruisista silmistä, kun oli niin tummat, niin tummat. 

Olen aikanaan asunut talossa, jossa alakerran naapuri oli pesunkestävä maanikko. Englantilaisittain kohteliaasti sanoen 'eksentrikko' eli originelli, mutta syyntakeinen.

Allekirjoittaneen töihin lähtiessä kukonlaulun aikaan aamuäreänä kaveri saattoi pulputtaa vieressä puolijuoksua ravaten koko matkan autotallille asti kuin seurankipeä setteri. Ehtipä kertoa kulmakunnan kuulumiset, omansa etukenässä kolmessa minuutissa ja toivotella vielä jumalan siunaukset ja hyvät päivänjatkot ja sen muun roskan, joka nykyään on siinnyt kaikkien perähikiäläisten puheenparteen juolavehnäksi. Ja kyseessä ei siis ollut avohoitopotilas.

Äkkiä oppi kulkemaan lierit silmillä ja kaulukset korvilla ihminen.