<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Suomen kansainvälinen asema taloudellisena, urheilullisena, sotilaallisena ja mikrosiruteknologian ihmemaana ja suurvaltana pienten keskisuurten valtojen vertailussa on ollut heikkenemässä. Myös pakolaisten kaltoinkohtelun, kielitaidottomuuden ja yleisen ymmärtämättömyyden mittareilla arvioituna maamme on ollut putoamassa humanistiseen roskasankoon yhdessä Ranskan, Gruusian, Romanian ja USA:n kanssa. Asiasta kertoo kansainvälinen vapauden asteita mittaava organisaatio Human Brother's of Bitch (HBB). Humaanilla tarkoitetaan ihmisellistä. Kehitystrendinä tuollainen vässilöinti ja homoeroottinen, kansanluonteelle vieras suvaitsevaisuusoppi vie kansan kadotuksen kirnuun.
Näin luultiin vielä keväällä 2005. Nyt on ilmennyt seikkoja, jotka muuttavat Suomen ulkoista kuvaa maailmalla ravakammin, kuin aikanaan nykyinen Suomen pankin pääjohtaja toimiessaan pääministerinä ja herkkänä, tuntevana ihmisenä Nuoruustangon ja istuvan filosofipresidentin ohjauksessa. Jo Platon aikanaan sanoi, että valtiossa filosofien tulisi hallita tai hallitsijoiden olla filosofeja. Todelliselle filosofipresidentillekin totuus on rakkaampi kuin todellisuus. Joku iäkkäämpi saattaa muistaa ajat, jolloin valiteltiin köyhyyttä, sitten devalvoitiin markka, sellutehtaiden vuorineuvokset käärivät voiton liiviinsä ja kansa kiitti hyviä johtajia. Leikillisesti voisi sanoa aikojen muuttuneen, kun Sorsa ei enää uinut vaan markka alkoi kellua. Nyt Liivinmaa on serkkunsa Suomen nato ja kumppani, joka ui läntisen sotilasliiton syliin vanhasta muistista ajopuun tapaan. Pahan etikettivirheen teki myös nykyinen pääministeri tarjotessaan venäläiselle ulkoministerivieraalleen koti-illallisen kyytipojaksi hedelmämehua ilman votkaa. Avioerohan semmoisesta menosta tulee. Ulkopoliittiset seuraamukset on nähty ja kevään ensimmäiset hävittäjämerkit bongattu.
Vanhasta ei voi epäillä vanhasta muistivirheestä, hän kun muistelee hallitustoverinsa vanhan eli entisen avustajan suulla tapahtumien kulkua eräässä hotellissa kokouksen jälkeen aamuyöllä yökerhosta palatessa. Pääministerin mukaan puheet jäivät työtoveruuden ja puheen tasolle. Lähinnä huonoa makua ja alentunutta kielen tajua osoittaa sen miettiminen, että "saatiinks me?" Silti tilanne on pääministerille äärimmäisen kiusallinen, hänellä kun ei täysraittiuden perusteella ole ajankohdalle alibia, kuten normaaleilla ihmisillä vastaavassa tilanteessa olisi.
Tällaisten asioiden miettiminen voi vaikuttaa epäajankohtaiselta, kun sekä aineellinen, henkinen että hengellinen köyhyys astuvat yhä useamman tiilitalon ovesta sisään ja rakkaus tekee epäonnistuneen basehypyn ikkunasta, lapsiperheet jahdataan armotta leipäjonoihin, terveydenhuolto ajetaan alas ja kunnan rahat menevät lapsille kustannettaviin taksikyyteihin. Taajama-alueillakin kyydityksiä tarvitaan, koska sudet, jääkarhut, kirveitä heiluttelevat "avohoitopotilaat", varhaiseläkeläiset ja lakkoilevat työläiset terrorisoivat katuja. Puuttuisi enää, että optiot alettaisiin maksaa luonnossa, halkoina, talouspaperina tai valmislaastina.
Monet tärkeät keksinnöt ja tapahtumat liittyvät henkilön nimeen. Näin varsinkin tieteissä. Puhutaan Gaussin käyrästä, Oslerin taudista, Mengelen vakiosta, AIV:sta, marskin ryypystä, jungilaisesta lipsahduksesta tai Aristoteleen laista. Nyt tärkein tapahtuma sitten Linus Thorvaldsin uraauurtavien nerokkaiden tutkimusten on julkistettu. Komeus kulkee nimellä "Lillrankin paradoksi".
Itse teoria on varsin monimutkainen ja muistuttaa jonkin verran pohdiskelua siitä, kuinka monta aidossa uskossa olevaa mahtuu yhtä aikaa nuppineulan kärjelle toisiaan tönimättä.
Vastaus on tietysti " äärettömän paljon ja ei yhtään. Kuka kahjo nyt neulan päällä istuisi?"
Lyhennettynä Lillrankin paradoksi kuuluu:
Tarvitaan sopimuksia, määritelmiä, pykäliä: tahtoa ja mahdollisuuksia tehdä oikein ja hyvin.
Organisaatiot pitää rakentaa niin, että hyvä toiminta on mahdotonta.
