On tullut tavaksi erottaa yksityinen, voittoa tuottava produktiivinen ja julkinen, infrarakenteita tukeva, hoitoa, hoivaa, koulutusta ja kuntotusta tarjoava tuottamaton työ.

Naristaan turhista työntekijöistä ja siitä, miten kunnan töissä lapionvarsi on kettinkiä. Todellisuudessa se hyvä, jota pohjoismainen julkinen sektori tuottaa on kustannustehokasta, korkealaatuista, tasapuolista ja hyvällä tavalla viranomaisvalvottua ja ohjattua.

Verrattuna pk-teollisuuteen, kännyköiden pusaamiseen tai laivanrakennukseen julkisen puolen työ on kaiken lisäksi  yhtä vastuullista, mutta likaisen työn lisää pitäisi saada, ainakin terveydenhoidossa eli sairaiden so. kipeiden parantamisessa,  elvyttämisessä ja arvokkaasti kuolla annettaessa.

Ei asiakaskunnan eli potilaiden takia, vaan sekasortoisen ja päällekkäisen luottamusmiesorganisaation ja viranhaltijajohdon toisiinsa kompastelemisen aiheuttaman kaaoksen, lois- ja syöpäläiskiehunnan, juoruilun, juonittelun ja selkäänpuukottamisen vuoksi.

Kun isoa paperitehdasta johtaa paikallisjohtaja ja pari kolme kamreeria keskikokoinen kaupunki tarvitsee ylä- ja keskijohtoon satoja ihmisiä.

Ja tämä kaikki demokratiaan, vuoropuheluun ja "läpinäkyvyyteen" eli byrokraattiseen simputukseen vedoten.