Otsikossa ei puhuta siitä mitä se tuo mieleen, vaan eväiden tarjoilupaikoista.

On olemassa vallan hyviä ruokaloita, jotka eivät ole ravintoloita. Moni gourmetläpi on nälkämö tai safkaleikittämö.

Ikuiseen muistantaan moni kuppila on jäänyt tuosta syystä, annosten pienuudesta. Päätalo sanoo olevansa "raskasruoakainen mies". Ehkä samaa mentaliteettia on joskus meänperälläkin.

Niinkuin tässä kerran kun karsea kälätys kuului ympärillä ruokapöydässä, niin minä kysäisin, että "puhumankho met tänne tulthin vai syömhän?"

Parsat ristissä on näiden metroseksuaalien touhuja. Lihalle allerginen ihminen olisi melkoinen epeli. Sen voisi panna näytille, sukunsa viimeisen. Liha rapistuu, ruhjoutuu, kuluu, valuu, muuttuu sidekudokseksi tai tomuksi. Mureutuu.

Miksi emme ihailisi sitkeää lihaa?  Kuten se murun rinta?