Pariisi on hyvä.

 Mutta alan kyllästyä sisäiseen yksinpuheluun..On kuin olisi iltapäiväkävelyllä Erkki Toivasen kanssa. Palaan Suomeen.

-Wagner

 

Bloginpitäjän lastut ja pläjäykset ovat yksityisiä mietteitä, johtopäätöksiä ja repliikkejä omille ajatuksille, jaappaukselle, ähkimiselle ja toistenkin kutkeille. Järjestystä löytyy tai entropia ja kaaos mielen maailmassa lisääntyy, konfuusio eli sekaisuus saa kaapitkin näyttämään lihanleikkaamojen heräämöjen liinavaatevarastoilta. 

Kun tietyllä vapaudella asiaan suhtautuu, väliin on hyvinkin hiljaisia aikoja ja sitten taas pitää päsmäröidä kaikkea. Näitä poliittisia ja vaalien alla aktivoituvia juttuja vähän vierastan. Kovin tulevat tykö nämä Peterit ja Nallet. Tosiasia joka tapauksessa on, että sananvapaus on demokratisoitunut, pluralisoitunut, vulgarisoitunut ja retardoitunut.

Se on: kaikki eri lailla karkeasti ja tyhmästi kaikkien kanssa tunteella.

Ylivoimaisesti suuri osa ns. nettipäiväkirjoista, web -lokeista eli blogeista käsittelee kudontavihjeitä, ruokareseptejä, nainti- ja ryyppäyskokemuksia, valokuvausta ja erilaisia kovo-harrasteita kaukoputken rakentamisesta vanhojen mopojen ja karvanoppacorollojen  tuunaukseen.

Muutamia todella laadukkaita blogeja seuraan henkeä pidätellen. Ihmetellä täytyy, kuinka paljon viisaita ihmisia on olemassa. 

Julkisuus, suosio ja kommentit aiheuttavat riippuvuutta ja huumautumista. Harvemmin keskustelua. Hyvän verkostoitujan tunnistaa siitä, että hän vastaa lukijoilleen, joskus jopa sävyisästi, useimmin kuitenki sarkastisesti, ironiaa tavoitellen tai huumoria jäljitellen. Hyvä bloggaaja käyttää itsestään aina sijamuotoa "ME".

Varjoissa viihtyminen antaa näköalaa, tunteen paremmuudesta ja ulkopuolisuudesta. Narsistiset vouhkaajat huvittavat julkisuuspeleineen. Kun asia ei kosketa, voi tutkimusmielessä nyppiä perhosen siiven puhki suomu kerrallaan. Välittämisen lopettaminen on tuskallisen vaikeaa, mutta onnistuu kun on tarpeeksi kuollut.
 
Lopputulos voi olla pettymys tai itse akti se paras osa koko hommaa.