Matematiikkaa tarvitaan, fysiikkaa ja muutakin toki. Mutta ennen kaikkea reettoreita.

Kauniimpaa kieltä ja kuljettelua, kuin vaikkapa Marcus Tullius Ciceron 'In Catilinam' issa harvoin näkee.
"Ei ole koskaan ollut runoilijaa tai puhujaa, joka olisi pitänyt jotakuta toista itseään parempana."

Quintilianuksen retoriikan viittä kaanonia käytettiin akateemisissä piireissä vuosisatojen ajan. Prosessin vaiheet olivat:
Inventio, dispositio, pronuntiatio, elocutio ja memoria.

Petrus Ramus pani alulle koulutusjärjestelmän uudistuksen 1500-luvulla. Yliopistot jaettiin useisiin tiedekuntiin nykyisen mallin mukaisesti.

Retoriikalle tämä merkitsi sitä, että argumentin keksiminen ja organisointi laskettiin nyt kuuluvaksi filosofian alaan, ja kieli, puhuminen ja muistaminen jäivät edelleen retoriikan osiksi. Seurauksena retoriikka ei ollut enää yhtä arvostettua, ja sen merkitys alkoi lähestyä jälleen sofistien retoriikka: se oli tyhjää, ilman yhteyttä ideoihin itseensä.

Tämä mielleyhtymä elää edelleenkin, retoriikkaa pidetään monesti "tyhjänä puheena".

Viestinnän tutkimuksessa käytetään kuitenkin edelleen termin syvempää ja rakentavampaa merkitystä.