OK:n työhönpaluuseen vastikään liittyi mielenkiintoinen lisämauste terveysongelman, sairausloman ja sen jälkeisen vuosiloman jälkeen, kun kaupungilla kiersi varma tieto allekirjoittaneen kuolemasta oman käden kautta.

Sittemmin tieto oli täsmentynyt tumpelonniksi, joka oli johtanut tehohoitoon ja muihin kauheuksiin.

Tämä oli neljäs kerta, jolloin OK on vissillä puheella heittänyt henkensä.
 
Suhtaudun itse asiaan asenteella "tiedot ennenaikaisesta poismenostani ovat oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä; vielä".

En ole suunnitellut epikriisin julkaisemista sanomalehdessä, vaikka ehkä pitäisi.

Onkohan tällainen kovin tavallista ihmisten karriäärissä ja elämänjanalla? Veikkaan, että on.

Se on hyvin lohdullista. Surullista on, jos ja kun kukaan ei puhu mitään. Kuolee kuin koira virtuaalisesti. Toisin kuin Ransu, joka täytti vastikään vuosia.