Herra K. on saanut sähkösanoman. Lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille voimme kertoa, että ennen sana tarkoitti lennättimen avulla välitettyä sähkettä tai sanomalehden kaduilla myytävää lisälehteä, jollaisia ennen radion yleistymistä julkaistiin tavallisesti iltapäivällä huomattavien uutistapahtumien sattuessa.

Valmiina on oltu täällä Piirillä jo viikko toista. Onko juna myöhässä?

 Istun tuhruisen sateisella tasangolla lajitellen perunoita.  Peltirumpu on rikki, minulla on nälkä, isoäiti on kuollut ja hänen hameidensa sijasta vihmalta suojaa märkä karvahattu, joka haisee lampaalta.  Jokea pitkin ajautuu veneitä täynnä kuolleita miehiä. Kaikkialla on savua ja ajattelen sinua kaivaten. Asuimme täällä onnellisina vuosien ajan, kunnes vatsasi alkoi kasvaa ja partasi muuttui valkeaksi.

Anna kissalle ruokaa ja lähde kauppaan ostamaan kefiiriä, ennen kuin on liian myöhäistä palata.

Sinun Sara

Viesti saa herra K:n mietteisiin. Kirjoittaessaan rakastetulleen vuosia sitten, hän muistaa puhuneensa siitä miten kohtaaminen vanhainkodissa tulisi palauttamaan hänen elämänsä entiselleen. Piiri oli aikanaan eufemismi, joka tarkoitti paikallista piirimielisairaalaa. Sen suojissa kehkeytyi, nousi nupulle, vihannoi, kukki ja viimein kuihtui monta mieleen painunutta ystävyyttä. Päättäväisesti herra K. nousee korkealle vuoristoiselle mäelle, jolla hotelli sijaitsee.  

Palveluskunta puhuu saksaa. Herra K. saa huoneensa, riisuu säärystimensä ja puhdistautuu. Sitten hän lähtee tutkimaan paikkoja. Kaikkialla on hiljaista. Vain ilmastointi humisee. Herra K. astuu hissiin.

Kulmakarva hiukan koholla K. tarkkaa hissin käytöstä. Hissi lähtee kiitämään nopeasti ja äänettömästi vaakasuoraan. Hississä on hivenen hämärää ja vasta nyt K. huomaa suksia kannattelevan kääpiön.

-”Herr Doktor K.”  herra K. yrittää esittäytyä, mutta pygmi, tumma pikkumies lasketteluhaalareissa ei ole kuulevinaan vaan tekee torjuvan eleen.

-”Nik vertsets.”

Muutaman minuutin jälkeen kuuluu kilahdus. Ovi avautuu ja hissitoverukset astuvat ulos. Laskettelija, todellisuudessa ruskettunut pikkupoika nostaa lasketteluvälineet olalleen, nostaa kättä ja kipaisee aulan kautta ulos, ilmeisesti rinteeseen.

Herra K. käyskentelee rauhallisesti kohti ravintolasalia. Ketään ei näy. Tämähän on huolestuttavaa, tuumii herra K. joka omistaa hotellin sekä sen logistiikka- ja rinnepalvelut.

Suuressa ravintolasalissa on ollut satoja vieraita. Kynttilät palavat, ruokailuvälineet on pantu syrjään. Valkoisille, seitinohuille pellavaisille, brodeeratuille pöytäliinoille on karissut sikarintuhkaa, roiskunut punaviiniä ja varissut partakarvoja. Osa viinilaseista on puolillaan. Joissakin tuhkakupeissa palaa vielä kesken jäänyt savuke. On kuin täältä olisi lähdetty kovalla kiireellä.  Yksi tuoli on kaatunut.

”Omituista, todella omituista”, herra K. miettii. Vaanivin, harkituin askelin hän kävelee kohti ravintolasalin takaseinää. Agneta Petrovna on ilmeisesti sisustanut salin uudelleen hänen käydessään pääkaupungissa.

Koko seinää peittää värikäs valokuvatapetti, jossa yksittäiset puiden lehdet ja niillä köynnöstävät liaanit, orkideat ja lihansyöjäkasvit erottuvat ja tuntuvat  liikkuvan sekä tuoksuvan. Tapettiin on aseteltu laitteet, joista viidakon äänet, lintujen huumaava laulu, laiduntavien apinoiden rupattelu ja tuulen kohahtelu latvustossa kuuluvat. Seinä säteilee hautovaa lämpöä.

Agneta Petrovna on kekseliäs sisustusarkkitehti. Tällaisen paratiisin hän on luonut näille kolkoille vuorille.  Juuri kun suuri taantuma alkoi ja väki näytti lopettaneen käymisen kokonaan.

Herra K. astelee päin  lumoavaa seinää ja ennen kuin huomaakaan hän astuu sen läpi. Apinoiden kirkuminen yltyy korvia huumaavaksi, lehvistöstä lähtee raakkuen ja isoja purjemaisia siipiään läiskytellen outo, eksoottinen lintu. On kuumaa kuin tropiikissa. Eikä hme.

Luita ei ilman lämpöä rikota, K. tuumii hikoillen. Hautoo se rikki vahvankin parkin, sisäinen monologi jatkuu.  Hän joutuu luopumaan puvuntakistaan, solmiostaan ja kengistään. Sinänsä kiusallista herrasmiehelle.  Herra K.  tallustelee punaista, pölyävää polkua pitkin alas jokirantaan, josta alkaa kuulua kovaa kartun jytkettä ja naisten  sointuvaa rytmikästä laulua. Kylän naiset ovat kai pyykillä.

Herra K. huikkaa tervehdyksen naisille, jotka kääntyvät katsomaan pienikokoista mustaa poikaa. K.  vilistää paitasillaan rantaan. Naisryhmästä irtaantuu paksuhuulinen pullea musta nainen ja hölkkää kohti herra K:ta, kaappaa tämän syliinsä ja tanssii punaisen saven peittämällä tanterella riemusta kiljuen.

 I got my baby back!

Herra K. painaa nenänsä naisen rintojen väliin ja huoahtaa helpotuksesta. Kausi on pelastettu.

Pakinaperjantai: Turistirysä