Mitä tapahtuu, kun toinen ihminen tulee liian lähelle?

Joku kavahtaa pientäkin kosketusta, tuskin saa sanotuksi kädestä päivää. Halaaminen onkin jo kauhistus, koko olemus jäykistyy. Hänellä on syynsä, joista halaava ihminen ei voi tietää. On asetuttava toisen asemaan eikä tunkeuduttava omin ehdoin toisen lähelle. On ihmisiä, jotka osaavat halata lämpimän korrektisti, sopivalta etäisyydeltä, mutta löytyy heitä, jotka kaappaavat kohteensa rintaansa vasten pitäen tiukasti otteessaan. Lähimmäisenrakkauden nimissä tai omasta mielestään auttaakseen toista vapautumaan tällainen toimii. Luonnottomasti.

Kun uppoaa rehevän naisen rintojen väliin, saattaisi ajatella heikomman miehen olevan turvassa, mutta miten mahtaa olla.

Ovathan mummot ja tädit rakkauden nälässään usein miltei nielleet lapsen ja tästä on saattanut jäädä ahdistavan läheisyyden muisto miehenkin mieleen: Naisia tulee välttää tässä suhteessa. Tai tiivis miehen kosketus herättää vahvoja seksuaalisia tuntemuksia, jotka vievät ajatukset vallan toisaalle kuin kenties oli halaajan tarkoitus. Vartalon kaipaus on monen rinnassa ja siksi läheisyys voi olla täynnä ristiriitaisia kokemuksia nautinnosta inhoon.

Jos keskustelutilanteessa tullaan kovin lähelle, lasketaan käsi toisen harteille tai pään päälle, eivät ajatukset ja loogillisuus aina kenties pysykään ruodussa. Varsinkin jos tilanteen osapuolet ovat eri sukupuolta. Kun liikutaan sydämen tasolla, elämän pettymyksissä ja ahdistuksen tunteissa, on lähellä etsiä lohtua väärällä tavalla, myös tarjota sitä väärin.

Miehen ja naisen tuoksu, lämmin hoitava kosketus, usein illan hämy ja ilmapiiri saattavat muodostua myös ansaksi, seksuaaliseksi viritykseksi, jota myöhemmin todennäköisesti katuu ja häpeää. Luvataan liian paljon, astutaan hoitamaan toista alueille, johon arki tuo uuden sävyn.

Siksi on tärkeää saada kokemusta olla ihminen, olla sinut elämän raadollisuuden kanssa, ennakoida tulevat kiusat ja tunnistaa omat heikkoudet näissä kysymyksissä. Kaiken yhteydenpidon tulee kestää naapureidenkin läsnäolon katse, Heidän totuutensa tulee saada valaista – ei meidän.

Joka luulee olevansa näissä vahva, tarkatkoon itseään ja antakoon itseään kypsempien tarkastella omaa toimintaa.
Jos on joutunut tällaisen väärän läheisyyden kohteeksi, kannattaa etsiä kohta apua, ettei jää oman heikkouden tai itselle tapahtuneen ikävän tilanteen vangiksi, vaan pääsee vapaaksi ja uskaltaa jatkaa elämää rohkein mielin.

Kun äitisi kohtasi ihmisen, siinä on meille mallia.
Hienotunteisuus, toisen kunnioittaminen, rinnalla kulkeminen, keskustelun aloittaminen toisen ehdoilla ja mahdollisuuksilla, hyväksyminen ja armollisuus ovat sopivia malleja yhä tänään.

-F.Oswald Kyyrönen: Mielen karttalehtiä luottamuksella. Gummerus 1927.