Nyt kun pöly on laskeutumassa Torinon olympialaisten ylle, on aika katsoa,
mitä kisoista jäi käteen. Suurin yllätys oli Suomen curling-joukkueen
uskomattoman hyvä menestys. Se sai aikaan oikean curling-kuumeen maassamme.
Curlingista kiinnostuneet penkkiurheilijat ovat kilvan perustaneet omia
joukkueitaan. Lajin säännöt ja hienoudet ovat kuitenkin monelle uudelle
curling-intoilijalle sen verran vaikeaselkoisia, että pelistä on nopeasti
kehitelty uusi supisuomalainen muunnelma, joka sopii täkäläisiin oloihin
ja kansanluonteeseemme.
Tutustummekin tällä kertaa suomalaisen curlingin eli ns. city-curlingin
perusteisiin.
Curling: sananmukainen käännös tarkoittaa ravintolakierrosta eli
kapakkakurvailua.
Ottelu: Yksi ottelu kestää normaalisti noin kaksi tuntia, ja se koostuu
8-10 päästä (tarkemmin sanottuna "vaahtopäästä"). Tarvittaessa voidaan
turvautua ns. jatkopäihin. Otella voidaan myös muita kuin vaahtopäitä -
esimerkiksi teräviä.
Määrämittainen eli määris: Tarkasti etukäteen esimerkiksi puolison kanssa
sovittu city-curlingin kestoaika. Tavallisesti ilmoitetaan jokin tietty
määräaika, johon mennessä curlauksen on loputtava.
Suojaheitto: alan slangi-ilmaisu, jolla tarkoitetaan sitä, että
ravintolapaukku "heitetään tuulensuojaan" eli suuhun.
Poistoheitto: nopea, portieriavusteinen poistuminen ravitsemusliikkeestä.
Suora poisto: ovimies poistaa porttikiellon saaneen citycurlaajan suoraan
ravintolajonosta.
Tökkis: kahden tai useamman citycurlaajan suorittama skoolaus.
Noja: sammunut citycurlaaja.
Tupla: citycurlaajan tavanomainen perusannos.
Uusis: Kaksi merkitystä. Tilataan pöytään uusis eli uusi kierros. Tai
sovitaan esimerkiksi seuraavaksi illaksi uusis eli uusintaottelu.
Levitys: curling-seurue levittäytyy johonkin ravintolapöytään
tarkoituksenaan vallata se vähitellen omaan käyttöönsä.
Kierto: curling-joukkueen reitti ravintolasta toiseen.
Kierre: Curlaajan askelkuvio. Kierre puree tavallisesti sitä paremmin,
mitä pitemmälle ilta on ehtinyt.
Ratsastus: joukkuetovereiden käteisvaroihin turvautuminen omien
rahavarantojen ehdyttyä.
Kivi: painava, kovapintainen ja yleensä hankalasti käsiteltävä seurueen
jäsen (ns. "riippakivi), jota yritetään koko ajan heittää porukasta pois.
Harja: joukkueen epärehellinen jäsen, joka muiden silmän välttäessä putsaa
pöydältä oluet, tupakat ja rahat.
Harjaaminen: joukkueen sovitteluhenkisen jäsenen ponnistelu kitkan
vähentämiseksi porukan hankalien jäsenten (kts. kivi) väliltä.
Joukkue: ykkönen (pilsneri), kakkonen (ruotsalainen olut), kolmonen
(keskiolut) ja nelonen (A-olut).
Kapteeni: Olla "kapteenina". Eniten humalassa oleva joukkueen jäsen.
Varakapteeni: Toiseksi eniten humalassa oleva joukkueen jäsen. Joissakin
ottelun vaiheissa vain kapteenilla ja varakapteenilla on heidän mielestään
oikeus olla pesässä (ks. pesä).
Pesä: Kantapöytä. Pöydässä voi olla 4, 8 tai 12 jalkaa.
Rata: Matka ravintolapöydästä baaritiskille. Maksimipituus 44,50 metriä ja
leveys 4,75. Varsinkin loppuillasta radan leveys ei kaikille curlaajille
tunnu riittävän.
Tee: kieltolain ajoilta periytynyt nimitys "kova tee" tarkoittaa tiukkaa
paukkua.
Nänni: pienessä piirissä citycurlaajien puhe kääntyy yleensä tähän
aihealueeseen.
Hog- eli pelilinja: ns. pelimiesten eli sovinistisikojen omaksuma linja
naissukupuolta kohtaan.
Kämmenkierre: pelin tiimellyksessä tunteet voivat kuohahtaa, jolloin
saatetaan turvautua kämmenkierteeseen eli litsariin.
Rystykierre: sama nyrkillä.
Heittolinja: pitkä baaritiski, jolla käydään heittämässä nopea
pikadrinkki.
Hakki: Vankka tuki, johon voi turvautua anniskelun loputtua. Lyhennys
sanasta "hakumies".
Takalinja: valomerkki.
Ja eiku pelaamaan!!!
-Via Eeva K.