Runotorstai<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

RUNOTORSTAI antoi tehtävän kirjoittaa runo allaolevan kappaleen herättämistä ajatuksista.

"Minä kirjoitan maailmanhistoriaa", nainen sanoo. Ja hoitajattaren kädet pysähtyvät hetkeksi; hän laskee katseensa tähän vanhaan naiseen, tähän vanhaan sairaaseen naiseen. "No mutta hyvänen aika", sanoo hoitajatar. "Sepäs vasta on." Ja sitten hän jatkaa puuhiaan, kohottelee ja laskostaa ja silittää - "Uppista pikkuisen nyt, no niin, kelpo tyttö - sitten haetaan teille kuppi teetä."

(Penelope Lively, Kuutiikeri.
WSOY 1988, s. 5. Suom. Harry Forsblom; engl.
Moon Tiger.)

Yllä oleva on Penelope Livelyn vuonna 1987 Booker-palkinnon voittaneen Kuutiikeri-romaanin ensimmäisen kappaleen ensimmäinen kappale.

 

Huone

 

...comme son action politique, il aboutit à la conclusion

que la liberté est la première de es passions... 

 

Huone väreilee kuumaa

lemuaa unohdusta ja oksennusta.

 

Jorge Luis Borgesin
"Tlön, Uqbar, Orbis Tertius"  on

 yhtä kiehtovalla tavalla pelottava kuin nimensä.

 

Päivittäin  kielennautintojen parissa,

puhtaan

suomalais-agrilaisen vaeltelevalta

paimentolaisheimolta kopioidun

monijambisen puheenparren

puhtaudella. Hyvin erikoinen on

ollut tämä kansa.

 

Palvelijat ovat tulleet röyhkeiksi.

Sisäkkö

mokomakin hupsu toi minulle teetä

vaikka pyysin vain sherryä. Se

hölmö ei tiedä, että minulla on

oma pikku varastoni.

 

Kuten Einar, se kära poika, raring

-miten komea hän olikaan vormussaan!

tapasi sanoa:

Ach, he pelätköön

kunhan vain kunnioittavat.

 

I all sin ofullkomlighet, inte var en enda lång natt

 av barbari från vilken de första européerna på Guds

 vägnar förlöste dem.