Runotorstai<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
RUNOTORSTAI antoi tehtävän kirjoittaa runo allaolevan kappaleen herättämistä ajatuksista.
"Minä kirjoitan maailmanhistoriaa", nainen sanoo. Ja hoitajattaren kädet pysähtyvät hetkeksi; hän laskee katseensa tähän vanhaan naiseen, tähän vanhaan sairaaseen naiseen. "No mutta hyvänen aika", sanoo hoitajatar. "Sepäs vasta on." Ja sitten hän jatkaa puuhiaan, kohottelee ja laskostaa ja silittää - "Uppista pikkuisen nyt, no niin, kelpo tyttö - sitten haetaan teille kuppi teetä."
(Penelope Lively, Kuutiikeri. WSOY 1988, s. 5. Suom. Harry Forsblom; engl. Moon Tiger.)
Yllä oleva on Penelope Livelyn vuonna 1987 Booker-palkinnon voittaneen Kuutiikeri-romaanin ensimmäisen kappaleen ensimmäinen kappale.
Huone
...comme son action politique, il aboutit à la conclusion
que la liberté est la première de es passions...
Huone väreilee kuumaa
lemuaa unohdusta ja oksennusta.
Jorge Luis Borgesin
"Tlön, Uqbar, Orbis Tertius" on
yhtä kiehtovalla tavalla pelottava kuin nimensä.
Päivittäin kielennautintojen parissa,
puhtaan
suomalais-agrilaisen vaeltelevalta
paimentolaisheimolta kopioidun
monijambisen puheenparren
puhtaudella. Hyvin erikoinen on
ollut tämä kansa.
Palvelijat ovat tulleet röyhkeiksi.
Sisäkkö
mokomakin hupsu toi minulle teetä
vaikka pyysin vain sherryä. Se
hölmö ei tiedä, että minulla on
oma pikku varastoni.
Kuten Einar, se kära poika, raring
-miten komea hän olikaan vormussaan!
tapasi sanoa:
Ach, he pelätköön
kunhan vain kunnioittavat.
I all sin ofullkomlighet, inte var en enda lång natt
av barbari från vilken de första européerna på Guds
vägnar förlöste dem.