Eräs opinahjoistani, Lontoon ryhmäanalyyttinen yhdistys (nykyisin nimellä GAS ja sisarjärjestönsä EGANTIN) sai jäsenekseen psykiatrin nimeltä Radovan Karadzic.

Hänet jopa kutsuttiin esiintymään Lontooseen Winter Workshopiin joskus 90-luvun alussa. Tilanne oli kovin nolo, kun miehestä julkaistiin kansainvälinen etsintäkuulutus ja häntä syytettiin kansanmurhasta.

Malcolm Pinesin mukaan he joutuivat tekemään Elizabeth Foulkesin kanssa töitä, ettei Radovan vain olisi tullut paikalle. Lehdissäkin kirjoiteltiin asiasta jonkin verran. Analyytikkojen parrat pärisivät ja juttua riitti kuin sonninsuoroa.

GAS:in toimisto muuten sijaitsee kivenheiton päässä Tavistockista, jonka kanssa välit ovat sellaiset kuin foulkeslaisten välit bionilaisten kanssa tapaavat olla.

Hupaisa yksityskohta on, että aikanaan rakennuksen ullakon oli vuokrannut pieni kleinilaisten yhteisö, joka rakennutti ovensa suojaksi massiivisen teräsristikkoportin. 

Ryhmäanalyytikot väittivät, että vintillä kummitteli, kun kleinilaisten analysoimien vauvojen mielen syvissä kerroksissa sijaitseva integroitumaton, muuttumaton ja normaalin kasvuprosessin ulottumattomissa oleva kuolemanviettiä edustava erillinen alue siellä tuskissaan huhuili.

Tavaksi tuli käydä hiukan rituaalinomaisesti kopaisemassa, että teräsportti oli varmasti lukossa. Lisäbonuksia sai, jos tupisi itsekseen jotain neuroottisuuden suojaavasta vaikutuksesta.

Riskienhallintaa on monta sorttia.