Olet viettänyt mökillä viisi viikkoa taydessä erakkouden tilassa. Pientä mökkiytymistä on tapahtunut. Pääsikin ajelit loman alussa muliksi, ylimielisesti ajan suhteellisuutta halventaen ajattomuuden harhan vallassa. Kasvaa se tänä kesänä takaisin, kasvaapa hyvinkin. Kaksi senttiä viikossa vähintään se rehottaa.
Vaan eipä kasvanutkaan. Peilistä luimistelee joku hörökorvainen, sekopäisen näköinen klanipää naama täynnä paarmanpuremia, eri-ikäisiä siimoista, koukuista, petkeleestä ( !!! -se vaan jotenkin tippui sieltä katolta) ja piikkilangan raapiumista syntyneitä haavaumia, naarmuja, hankaumia ja rupia. Huolella hankkimasi ja monen palovamman hinnalla maksettu rusketuksesi kesii ja pölisee premalignisen kauden historiaan.

Kaupungissa on ihmisiä laumoittain. Rähisevänä tuuppivana kymenä niitä viereksii kaduilla naurettavan suuria lössejä. Isoja, pieniä, monenvärisiä ja puolialastomia kaikki tyynni.
Ne puhuvat sinua kohti kovalla äänellä, katsovat tutkivasti suoraan sinuun, jäävät oikein joukolla tuijottamaan perääsi ja sitten kaikki nauravat valtavat kidat täynnä valkeita saunaklapin kokoisia hampaita. Autot hurjastelevat ylinopeutta suojateillä ja jalkakäytävillä. Huohottaen heittäydyt viime hetkessä suojaan porttikongiin, missä lököpöksyinen lapsi pipo päässä näyttää sinulle bodattua lypsyjakkaran kokoista nyrkkiään, kun sinulla ei ole antaa hänelle rahaa viinaan. Tavaratalossa pitkänhuiskea lihaksikas myymäläetsivä valpastuu, kun hiivit sisään ostamaan kefiiriä. Luullen ettet huomaa, hän pamppuaan hajamielisesti sormeillen seurailee sinua sopivan matkan päästä. Kun kassalla maksat käteisellä, eikä porttihälytinkään ala ulvoa luikahtaessasi ulos kaupasta, hän selvästi pettyy ja reipas ryhti valahtaa arkiseksi. Kadulla matelevat poliisiautot hiljentävät vauhtiaan kohdallasi ja sinua vertaillaan satelliittilähettimeltä saatuun interpolin kuvakavalkadiin.

Näin muodoin ei ole ihme, että hiukan arastellen palaat ja yrität kotoutua takaisin yhteiskuntaan ja työelämään. Onko ansalankoja, jalkanaruja tai sudenkuoppia paljonkin vastassa? Onko hallinto kirves kourassa vastassa odottelemassa pahaa aavistanmtonsta töihin tepastelijaa heti aamun tunteina? Kutsuuko Suuri Valkea Päällikkö sinut puheilleen vaivautuneen oloisena: "Yhym, voisitko käväistä?..."
Onko jotain ennalta arvaamatonta tai ennalta arvattavaa tapahtunut sinun siitä mitään tietämättä? -Ja se, ettei ole tapahtunut mitään, on vielä raskauttavampaa, ja -aivan oikein- sinun vastuualueellasi? Tämänhänhän piti olla selvä asia, eikö tämä puhuttu jo selväksi, sinulle korostetaan. Lehtikään ei liikahda sinun tulosalueellasi sinun tietämättäsi. Älä yritä vaikuttaa meneillään oleviin prosesseihin. Asioista ei ole syytä keskustella, koska päätöksiäkään ei ole vielä tehty. Ole aloitteellinen. Sinut on pantu merkille ylemmillä tahoilla. Älä tee mitään odottamatonta. Kyllähän sinä tiedät? Kaikki on sinusta itsestäsi kiinni.

Mitä kaikkea mahdoitkaan silloin aikanaan unohtaa ja laiminlyödä, kun rehvakkaasti löit oven takanasi kiinni ja julistit kaikille vastaantulijoille lähteväsi lomalle tarjottuasi heille ensin laihaa kahvia ja hapanta mansikkakakkua? Parveilevatko vuorovaikutusnälkäiset potilaasi oven takana jo aamunkoitosta? Ovatko peräti leiriytyneet käytävälle ovesi eteen kilpaillen siitä, kuka ensimmäisenä saa narskauttaa hampaansa huteromuistiseen loman uhriin?

Keltaisia lappuja, tarroja, viestejä, soittopynntöjä, haasteita, haastattelupyyntöjä, ajanvarauksia, kokouskutsuja, kiireellisiä lausuntopyntöjä sataa, sataa, sataa. Paperit alkavat tulvia ja vaikka nouset kirjoituspöydälle paperien yläpinta yhä kohoaa. Alat aluksi uida käsipohjaa paperien virrassa, mutta sitten jalka ei enää tapaa mitään. Tartut sanelukoneeseen ja ryhdyt äyskäröimään.

Puhelin alkaa soida.

(10.8.2003)