Helsingissä huumepoliisit ovat jääneet pois työstä sairauden vuoksi.

Ahdistava työilmapiiri työmaalla on useinkin raihnaisuutta aiheuttava asia. Varsinkin jos työntekijät ovat tunnollisia ja työhönsä sitoutuneita. Ulkopuolisiin paineisiin tuossa tapauksessa viittaa se, että myös yksikön esimies on kypsynyt työkyvyttömäksi.

Tuskin sairausloma-asiassa kyseessä on sattuma. Veikkaisin, että sama stoori turhautumisesta ja väsymisestä on käyty kertomassa monelle eri lääkärille, jotka ovat tuntonsa mukaan toimineet. Lääkärit ovat epäilemättä toimineet hyvässä uskossa.

Omalle kohdalle kuviteltuna:  Jos yksittäinen poliisimies tulee päivystysvastaanotolle, kertoo joutuneensa ikävän kohtelun alaiseksi, kuvaa painajaisunia ja takautumia, tunteiden ja huomiokyvyn latistumista, eristäytyneisyyttä, autonomista ylivireyttä ja säpsähtämisreaktioita, joihin yhdistyy ahdistusta ja masennusta sekä itsemurha-ajatuksia, olisin varppeillani. Lisääntynyt päihteiden käyttö voi komplisoida tilannetta.  Sairauslomaakin saattaisin harkita.

Työyhteisön jäsenten jäynä lienee tullut lausunnonantajille ikävänä yllätyksenä. Lääkärin roolia tuossa jamassa ei voi kadehtia. Vaitiolon vuoksi on syytä pitää kieli keskellä suuta ja pää matalana saavissa. Rikollisuuden asiantuntijoilla on nyt kovat piipussa ja ankara tehtävä.  Siihen viittaa myös sairaiden yhteisesiintyminen televisiossa. Olisikohan raavaat poliisimiehet oppineet sairaanhoitajilta jotain?

En ihmettele yhtään, jos ja kun taustalta paljastuu joku todella iso tekijä, joka pyörittelee sisäasiainministeriön johtavia virkamiehiä ja ministereitä mielin määrin. Ajatuksella: oikein väärin kokoon käärin. Huumebisneksessä pyörii käsittämättömän suuri määrä rahaa.

Valtionhallinnosta ja/ tai elineinoelämästä on todennäköisesti nousemassa pintaan iso ruumis. Ellei meidän suitamme tukita, kuten putinokratiassa. Kun painetaan villaisella, ei tee kipeää vaikka pitäisi.