Mahdollisuus editoida sanomisiaan on annettu oikeus. Väliin suistaa suustaan, mitä oikeasti ajattelee. Mielenkiintoista on, että psykoterapiassa keskeinen tavoite on saada ihminen puhumaan ääneen, mitä ajattelee.
Kun sen sitten on oppinut, käytöksen kultaista kirjaa ei tule aina noudatetuksi pilkulleen. Tulee sanotuksi asioita, jotka saavat nipottavan kansanosan kulmakarvat kohoamaan, posket palamaan ja kaulaheltat tutisemaan.
Stahanovilainen vinjetti blogissa ei ole niskavilloja nostattattava, pikemminkin ansio. Työ ja työhulluus ovat miehen kunnia. Umpihangessa paukkupakkasessa kumarrutaan nöyrästi pokasahan kanssa metsän puujättiläisen ääreen, kaadetaan se ja takkuinen, pärskivä, huurteinen hevonen kiskoo kuorman määränpäähän, väylän varteen. Vähän siinä sitten olemus väpsähtiää, kun kymppi narisee vinoista pölkynpäistä ja laskee kouraan pienemmän tukun likaisia seteleitä, kuin mitä on ajatellut. Silti täysi tuntiraha se oli ja on.
Ahneus työlle on siinä missä muutkin mieliteot.
Se että pelaa pokeria ja hedelmäpeliä, kirjoittelee blogeja ja runoja, lueskelee kummien tyyppien kirjoittamia merkillisiä kirjoja ja välillä "tanssii, outoja kamalia tansseja tanssii", ei ole järin vaarallista.
Tässä mielikuvassa vaarallinen on se hullun Amalia-rouvan seinänaapuri, joka kauhistelee tyhjänpäiväisiä vailla relevanttia tietoa tapahtuminen kulusta.
