Tänään lähikaupassa, jossa olen ostamassa sitä kristallinkirkasta gelatiinisirua kissavessan tarpeisiin, kahdelle paskovalle rontille ja vähän miskallekin: Tarjous 5 x 1,8 kg halvalla!

Edelläni kassajonossa pitkä, todella kapea, sutjakkaan mustaan äärettömän tyylikkääseen toppavaatteseen pukeutunut kaunotar, jonka ostokset nauliutuvat verkkokalvolle.

Hedelmiä ja kurkkuja klokaupalla, riisikakkuja, vitamiinipuristeita, outoa geeliä, äärettömän pieni purkki jotain hedelmämehua. Ei tippaakaan laktoosia, ei gluteiinia. Lohduton myönnytys himolle: salmialkkipastilleja ihan vähän...

Tutkin tytön ihoa, käytän 'arzt blickiä'. Silmät himmeät, sisäänpainuneet, kaula kuopalla. Poskissa ödeemaa. Ovolaktovegaani, pro ana. Katson luisevaa kättä. BMI alle 15.

Pakkaan meetvurstini, kaljani, kissanhiekkani, juustoni, ruisleipäni, piimäni. Tyttö vilkaisee minua säälien ja lähtee keinutelleen lanteitaan, joiden olemassaolon puute on surullista, niin surullista.