Se oli niitä tapauksia, jotka muovaavat ihmisestä toisenoloisia, jotenkin tuumivaisia ja hiljaisia, itsekseen hyrähteleviä niin että poskeinen vieras arvelee kulkijan herenneen ajattelemaan miellyttäviä tai muutoin hykerryttämään panevia asioita, vaikka asia on niin vakava ja tuskallinen kuin olla voi. Vaan tätähän ei sivullinen voi tietää. Suoraan sanoen vähän rivolta sellainen tuntuu, vähän kaikista. Niin kuin olisi jotenkin petetty tai annettu väärä kuva sellaisesta, mikä että kun on kaunis ja puhdas, onkin ihan tavallinen ja häkellyttävän arjellinen, semmoinen, mitä ei alkuun edes osaa kuvitella kun niin oudolta se tuntuu ja vieraalta, etäiseltä ja kylmältä.

Kun tällainen kansalainen sellaisen kokemuksensa kanssa sattuu kadulla vastaan tai vaikka raitiotievaunussa istahtaa likeiselle penkille, voi vain aprikoida, että tuolla on nyt jotakin; salaisuus tai muu vihjaileva ajatus mielessä, kun se noin.

Juuri näin oli herra K:n laita. Ei tiedä itkeä vaiko nauraa, puhjeta puhumaan vai vaieta. Hän oli tavannut työnohjausmatkallaan opettajansa, jonka elämä oli taamonut aiemmasta ylivertaisuudestaan tilaan, jota jos ei pidä säälittävänä, voi ainakin surkutella, että jopas se sattui. Ja ihan oikeaan osoitteeseenkin meni.

Professori opetti aikanaan monta sukupolvea tulevia parantajia. Alituisesti viileän aristokraattisena, etäisenä, ivallisena ja omasta opistaan tietoisen ylväänä. Ikään kuin halveksien tätä halpaa, maalaista ja kuonamaista materiaalia, jonka taas oli työstettäväkseen saanut. Viljellen teräslastunkuivaa englantilaistyyppistä huumoria, jolla hankalat ja pahankuriset, suoraan sanoen vittumaiset ihmiset ylevöittävät itsensä muka muita paremmiksi. Ja tätä oli hänen oppinsa.

Ihmisriepuja sairashuoneella on kohdeltava hyvin, etenkin ikääntyviä, hermoheikkoja  ja säikkyjä musikoita.  Hyvä lääkäri ei kiroile potilailleen hoitohenkilökunnan kuullen. Ennen kivuliaita toimenpiteitä on hyvä siirtyä vauvakieleen. Jotkut uusmuotiset radikaalit tosin suosittelevat täydellistä hiljaisuutta hartaamman tunnelman luomiseksi itse operatsionin ajaksi. Pidättäytyminen traditioon on turvallisempaa kuin saksalaisten kumousoppien harrastus myös sairashuoneen oloissa.

 Lääkärin on oltava määrätietoisen tiukka ja lempeä; koska on kaikkien etu, että toimenpiteet ja hoito tapahtuvat joutuisasti.  On hyvä panna sairastuvan renki pitämään järjestystä talossa.

Usein käy, että musikat tulevat hoitoon humalaisina. Tuolloin säveä nuhtelu ja ohjaus herransanan kuuloon tuo paremmat tulokset pitkässä juoksussa, kuin pieksäminen, mitä paha kyllä kuvernamentissamme tapahtuu tuolloin tällöin, varsinkin jos lääkäri itse on vielä kovin juovuksissa aamuhuuruissaan ja näin tavallista äreämpi.

Raitis lääkäri ansaitsee koko seutukunnan kunnioituksen. Sellaista ihmettä tullaan usein satojen virstojen päästä katsastamaan ja oppia ottamaan.  Mällin pureminen on tavallista; mutta sitä on syytä välttää. Samoin on renkien syljeskely pantava kovalla kädellä kuriin.

Läntisen Pohjolan kuvernementissa olot ovat järjestetyt siten, että työtä, tuota innoituksen ja voiman, ilonkin lähdettä on järjestetty reilusti enemmän, kuin kukaan maaniseksi, hourioksi tai aitomukseksi kohtuudella tulematta voi tehdä. Tähän on ollut apuna muutama näppärä konsti kun on pidetty väki epävarmana pätkätöillä, jolloin jotkut hurjat ovat painaltaneet Suuren Läntisen Naapurin Länsimaahan tai Etelän vöyräiden kuvernementtien riesaksi.

 Palkkaa on maksettu niukasti, pitäen kuitenkin huolta, ettei mortaliteetti starvaation eli palvelusväen nälän kautta ylitä enempää kuin mitä se muissa sikaloissa ja broilerihautomoissa on tapana.

 

Projekti alkaa nyt pienen viivästyksen jälkeen poikia työn tuottaessa mielihyvää vastoin kaikkia odotuksia. Työläisille on käymässä kuin sille entiselle rotalle, joka paineli mielihyväkeskusnappulaa niin kauan, että rotansaappaat jalassa kaatui työnsä ääreen.

 

Ja nyt tämä kohtaus! Herra K. tapasi marttakerhon portailla vanhettuneen, kuivahtaneen, rusinanaamaisen entisen opettajansa portaalla istumassa hirmuisen suurten matkalaukkujen vieressä muodoton vihreä pipo päässä.

 

Tuntematta hän katsahti herra K:n olemusta ja visersi ohuella vanhan miehen äänellään:

 

Huvilalle minua viedään kesäksi.. Mitä niillä mahtaa olla mielessä, osaatteko sanoa, nuorimies? Ne pitävät minua kuin jotain hankalaa kasvia. Tai lemmikkiä, hän jatkoi valittavalla äänellä ja jäi tuijottamaan tyhjyyteen.

 

Herra K. ynähti jotakin ja jatkoi matkaansa. Nieletti; mikä lie nielettänytkään, raaka ilma, katupöly, viima.

__________________________________________________

Pakinaperjantai: