1204694.jpg

 

Venla ja Lalli ovat 1/8 -burmia. Hämärässä täysin mustia, valoa vasten burmanruskeita. Paitsi että Venla ehkä onkin ihqu seroqi.

Venla on varsinainen tuhlaajatyttö. Ollessaan noin 7 kk ikäinen se karkasi kotoaan ja tuli meille. Ilmeisesti Lallin takia. Sen syntyperä on selvitetty vasta vuosia myöhemmin (oletettavasti oikein). Ei voi tietää.

Muutama syksy sitten hän katosi yhtenä myrsky-yönä ja oli hukassa kaksi kuukautta. Hän on melkoinen julkkis. Hänestä on ollut kaksi kuvallista katoamisilmoitusta paikallisissa lehdissä ja alueen kaupoissa. Löytöeläinkodista soiteltiin päivittäin Venlan löytyneen. Puheluita tuli kymmenkunta. Ei ollut hän. Ehkä tuonnäköisiä eksyneen näköisiä pieniä kissoja on maailma pullollaan.

Jos pöperö ei maistunut  (sitten myöhemmin-)  sanoin: "Afrikassa on miljoonia pieniä mustia kissoja, jotka söisivät tuon sheban mielellään. Hän teki hännällään kahdeksikon ja sanoi:"Et usko itekään. Minä haluan Gourmet-tonnikalapaloja vedessä, julmuri! Onko syötävä seepaa jos ei taho!"

Eräs Animalian aktiivi loukutti hänet sitten autotalliinsa, runsaan löytöpalkkion takia tietty. Nyt tyttö ei poistu tontilta. Edellä oleva kuvaa, miten hullua voi rakkaus älyttömään elukkaan olla.

Voi sanoa, että Venlan onnellinen löytyminen rakensi positiivista maailmankuvaani hiukan. Äidin mielilause oli ja on: "Kaikki muuttuu hyväksi jälleen."

Venlan mielilause on: "Kaikki muuttuu hyväksi jälleen, koska minä tahdon niin. Mutta ensin syödään."