Ilmeisesti minun pitäisi siirtyä pois hörhöjen tappajien ja psykopaattien hoitohommasta. Alan kiintyä heihin liikaa; on hölmöä tykätä rehellisestä tappajasta, joka toivoo, ettei häntä työllistetä, koska "jos yhteisössä tulee riitaa, hänellä tulee vahingossa tökättyä liian syvään". Rouva puoltaa; ei kannattaisi.

Kun näin on käynyt pikaistuksissa jo kolmesti ja yksi pytty on takana, ei se ole turhaa puhetta; huolenaihe muiden joukossa, siinä toimeentulohakemuksen, huostaanotettujen lasten tapaamisen ja ruokakaupassa käymisen välissä, kun emäntääkin pitää myydä, jotta saadaan rahaa subutexiin.

Koen osan ovelimmista yhteistyökumppaneistani
ammatillisena, emotionaalisena ja älyllisenä haasteena. Ihan niinkuin rosvo-poliisileikki. Tukholma-syndroomana.

Lahjakkaimmat psykofarmakopealistit ovat opettaneet uusia niksejä ja mm. meskaliinin uusiokäyttö on auennut.

Vanhassa laulussa riimitellään:

"Harakat ja varikset ja närhet ne ovat minun lintujani

ja huorat ja juopot ja lapsennaijat ne ovat minun tuttaviani..."