Kunpa tulisin sokeaksi, joskus sitä toivon
ja että asioita vast'edes näen
kosketuksellasi, kevyellä, valkealla
silmiesi näön varaan jättäydyn.
Veisit minua tämän kauneuden läpi
kuin mustan sadun seutujen
surullista kärsijää, poikaa, miestä
naisen – äidin – lämpimällä voimalla.
Joskus toivon sokeutuvani,
en näe kauheutta, aavistan vain,
että minulle soi se mikä valaisee,
että yöni olisivat pitkät, niissä
öissä minulla oisi sinut. Ja että kukot
ilmoittavat sen mistä vaikenen.
Radovan Karadzic:Musta Satu, julkaistu vuonna 1990. Suomentanut Juhani Nuorluoto.