Kunpa tulisin sokeaksi, joskus sitä toivon

ja että asioita vast'edes näen

kosketuksellasi, kevyellä, valkealla

silmiesi näön varaan jättäydyn.

Veisit minua tämän kauneuden läpi

kuin mustan sadun seutujen

surullista kärsijää, poikaa, miestä

naisen – äidin – lämpimällä voimalla.

Joskus toivon sokeutuvani,

en näe kauheutta, aavistan vain,

että minulle soi se mikä valaisee,

että yöni olisivat pitkät, niissä

öissä minulla oisi sinut. Ja että kukot

ilmoittavat sen mistä vaikenen.

 

Radovan Karadzic:Musta Satu, julkaistu vuonna 1990. Suomentanut Juhani Nuorluoto.