<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Elinkautisen lääkärin toimintatapa muotoutuu vuosikymmenten varrella. Eiköhän se ole mukavuudenhalua. Että kun jotain tehdään, niin tehdään kerralla kunnolla; se on helpointa kaikille osapuolille.

Työtapa on kuin morsiuspuku. Ei sitä aina tiedä, minkä viitekehyksen mukaan toimii; osa on itse keksittyä, osa varastettua, lainattua tai sinistä. Ja ettei ole aivan viaton.

Joskus kysytään:  "Tuleeko kaikista kuntapuolen psykiatreista tämmöisiä, kun ne tarpeeksi kauan lusii elinkautistaan?"...

Veikkaan, että tulee. Jos ei tule, ne ei ole elinkautisia. Koskee kaikkia spesialiteetteja, muuten.
Omituisinta on, että kunnallinen psykiatri mieltää itsensä eniten yleislääkäriksi. Niin ainakin potilaiden mielestä.

Muuan rouva vähän pahastui, kun elinkautinen ei suostunut kuuntelemaan hänen toispuolista bronkiittiaan, komea olikin. Epäili tohtorin laskevan leikkiä, kun tämä sanoi, ettei käytä stetoskooppia eettisistä syistä. Pitäähän niille oikeillekin lääkäreille töitä jäädä. Ihottumat hän  katsoo suvereenisti. Ja lähettää ihotautilääkärille sitten. Toiselle herralle oli ihmetyksen aihe, että psykiatri pystyi uusimaan hänen verenpainelääkereseptinsä ja tekemään lähetteen laboratorioon.

Elinkautisen lääkärin tärkeä funktio on suomentaa syöpäkammoisille ja muuten ahdistuneille sairaaloiden polikliinisia loppulausuntoja.

Eräs keski-ikäinen nainen hakeutui päivystysluonteisesti vastaanotolle saadakseen jotain lohtua siihen, että hän piakkoin kuolee sydänvikaan. Työterveyslääkäri oli todennut jotakin. Huolellisten sisämedisiinisten tutkimusten jälkeen potilas oli saanut kotiin kirjeen, joka sisälsi kuolemantuomion.

 

Tutkittuaan epikriisiä elinkautinen totesi kahden liuskan verran selvitellyn, että potilas on terve kuin pukki. Kaikki tutkimusvastaukset osoittivat tämän. Asia oli ilmaistu munkkilatinalla, jonka tulkitsemiseen maallikko olisi tarvinnut sanakirjaa. Missään ei todettu potilaan olevan terve.

Tuloksena oli ihmeparantuminen. Kuolemansairas, huolestuneen aviomiehen tukemana tullut vaimo kirmasi vastaanotolta kuin keväinen vasikka.

 

Sellaista on elinkautisen elämä täällä virassa, L:n läänissä, L:n kuvernementissa.