My mother was seriously ill for a long time. She died yesterday. It's sad. On the other hand it is a relief.  Her suffering is over. Conflicting emotions.

 

 

 

Herra K. huokaisi päivitettyään Facebook-sivustonsa, jota hän pieteettisyistä ja huvikseen piti nimellä Pepe Laatikainen. Mustavalkoisessa valokuvassa leukaansa hivelee virnuileva juippi, joka on kirjannut profiiliinsa moton:

"I was neat, clean, shaved and sober, and I didn´t care who knew it."
-Raymond Chandler "The Big Sleep"

Tämä Laatikainen on kolmekymppinen filosofian tohtori, jota kiinnostavat historia, mäkihyppy, naiset ja lääketiede. Hän on Mokoman, Aurinkomatkojen, Turun, Kukkokiekuun, Mari Kiviniemen ja Nokian uuden kännykän N8:n fani ja tykkää juoda single malt-viskiä. Hän fanittaa myös Sukhoi  West Demo Teamia.

Ystäviä on viitisenkymmentä. Herra K. ei tunne heistä ainoatakaan. Ystävät hän on valinnut korean ulkomuodon perusteella. Kun Pepe täytti taannoin vuosia, onnitteluja tuli paljon. Ystävistä suurin osa puhuu saksaa, tsekkiä tai puolaa, taitaapa joku olla vallan Uudesta Seelannista. Yhteydenottoihinsa Pepe on saanut yleensä aina myönteisen vastauksen; vain yksi itävaltalainen neiti kyseli, mistä Pepe hänet tuntee. Pepe quittasi itsensä äkkiä ulos. Pepe on saanut kerran varoituksen Facebook-tiimiltä, mutta on sittemmin parantanut tapansa. Kaikkien ystävien tiedot, kuvat, perheet ja koko komeus löytyy hakukone Googlella.

 

Tähän siis oli tultu. Ihminen ei voinut kokea olevansa yhteisön jäsen, ellei hänellä ollut kontaktia sosiaaliseen mediaan, vaikka salanimellä. Radiossa kuului kohisevan keskustelu pääministerin joutumisesta perustuslakivaliokunnan syyniin väärinkäytösten vuoksi, tuuli vinkui nurkissa ja syksyn keltaisen kirkuvat lehdet lepattivat ulkona mieltä vailla antaen hetkelle synkkää juhlallisuuden ja lopullisuuden tunnetta.

 

Herra K. yritti muuttaa sekalaisia tuntemuksiaan suomen kielelle:

 

Rouva K, ikäpuoli hailakkasilmäinen , morakkaääninen muorintunkio virui sairasvuoteellaan ja teki kuolemaa..

 

Tsot tsot. Ei noin.

 

Ei se siitä lähde, väärä sävellaji, haanpäätä. Onko totta, että työkseen ihmisten asioita tonkiva kansalainen ei saa omia tunteitaan auki tai ilmi ilman peittelyn, salailun  tai ammatillisuuden suojaa? Omalla nimellään voi esiintyä vain virallisella virkakielellä, lausunnoissa, mietinnöissä, muistioissa, slangilla, termeillä, jotka hämärtävät asian perusluonteen ja ihmiselämän lohduttoman raadollisuuden pumpuliin, joka tukkii törkeimmänkin turvan. Tekopeliä, melkein valhetta ja melkein totta.

 

Herra K. naputteli hajamieliseti näppäimistöä ja harhaili verkkoa sinne tänne. Hän sai miltei halvauksen kun ruutuun rävähti:

 

Pepe is  51% lucky today!

Lucky quote: "Good luck needs no explanation." ~Shirley Temple Black~

 

 

Mietittyään kotvan herra K. alkoi kokea syvää rauhaa. Kaikki on vajavaista, mutta silti riittävää. Jotkut menevät suden nähkoihin, toiset ovat kissanpentuja, robotteja tai filosofian tohtoreita. Joku haluaa julkimoksi, monelle riittää kun on pelkkis, alakarppaaja, bimbo, kingi tai pissis. Tärkeintä on tulla näkyväksi, edes omissa silmissään joksikin kuolemaa suuremmaksi. Varjo Platonin luolan seinällä haluaa rääkyä. 

Älä itke ruma lapsi. Tulee silmäs kipeäksi..

 

Tekopeliä, melkein valhetta, paljon varastettua ja melkein totta. Good enough.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pakinaperjantai: Melkein