Kerrankos sitä uskoon tulee. Kuka mihinkin. Itse olen uskonut riihitonttuihin, joulupukkiin, näkkiin, mörköihin, trulleihin ja pahalla silmällä katsomiseen. Äitini äiti oli itse paitsi noita, tavattoman taikauskoinen ja hän opetti koko repertuaarin mustasta kissasta tien yli menossa, tikkaiden alta kävelemisen vaarat ja myös, ettei ajoradalle kannata rynnätä linjakkaan takaa.

Myöhemmin uskoni Freudiin, Tähkään, Marxiin ja siihen että krapula paranee Coca-Colalla ovat kärsineet vakavia takaiskuja. Laihduttanut olen kymmeniä kiloja, tupakkalakkoa en sijaan ole koskaan tehnyt, muuten vaan lopetin. Raittiuslupausta en aio tehdä, niin kauan kuin Pilsner Urquell on entisen makuista.

Vakavasti en usko muuhun kuin siihen, että oikeaa rakkautta on olemassa ja kuolla täytyy jokaisen.

Lopuksi lainaus Veikko-sedän Piinapenkistä:

"Älkää pilkatko Kaikkivaltiasta isiemme Jumalaa. Sitä minä en suvaitse.

***
Eihän se, rakas rouva Karlsson, jumalanpilkkaa ole, jos epäilee ettei koko Jumalaa ole olemassa. Niin sanotut uskovaiset eivät niinkään pane pahakseen mahdollista jumalanpilkkaa vaan sen, että he kuvittelevat ja tuntevat itseään pilkattavan."