Päivystystä se oli koko ajan. Ei se kummallista ollut. Instrumentteja oli niin vähän, että piti ruveta välitä pyykille. Autoklaavi oli resu, hyvä ettei haloilla joutunut lämmittämään. Sellainen diplomikosmetologi, nuori pikakoulutettu tyttölapsi oli avustajana, kirjoitteli, teki labroja ja ottaa tolskasi röntgenkuvia ikikululla putkella, joka valskasi niin paljon, ettei ilman lyijyisiä munasuojia siihen kamariin ollut asiaa, jos perheen perustamisesta haaveili.

Ihmettelin, kun oli pitäjässä vaivana jonkinmallinen rakkotulehdus. Avustaja naksutteli solulaskuria, niin että jännetuppitulehduksen oli saada. Minä kerran illan kähmässä käväisin kurkistamassa sinne mikroskooppiin. Avasin aparaatin ja huuhtelin linssit spriillä. Ihmeparantuminen humahti kyläkunnan läpi. Ei mennyt sen jälkeen sulfaa isosti.

Yhtenä syysyönä porstuasta kuului kovaa kolinaa ja kiroilua. Oli kaksi miestä verissään, molemmat julmasti päissään. Toisella oli reidessä aika lokonen, quadriceps anterior miltei poikki. Olivat leikkiä laskeneet, heitelleet käyvää moottorisahaa toisilleen. Läänille poika lähti, työjalka siitä tuli. On vähän sukuakin, velimiehen serkku hellustaa sen tyttären tyttären kanssa mitä viimeksi kuulin. Tasinut se on Ottokin.

Kesäisenä yönä, kun ei ollut tisuri päällä, käyskentelin kalmistossa ja tutkin mielenkiinnolla hautakirjoituksia. Oli sinne hyvin pieniä lapsia laitettu eritoten 1886–87. Sankarihaudat olivat erillään. Ja tietysti pitäjän suuren pojan, joka viljalti tutki näitä udmurtteja ja Siperiaa kolusi. Seuraavana aamuna Inkeri, vöyräs, suulas ja tietäväinen entinen kätilö, nyt kansanterveyslain vasta terveydenhoitajaksi ylentämä leuhotti neuvolalta ennen kahdeksaa, että kun kyläläiset on pitkin aamuyötä soitelleet, mitä se kunnanlääkäri siellä hautuumaalla yöllä kuleksii.

Sunnuntaiehtoolla tuli liki yhdeksänkymppinen pieni kurttuinen muori vastaanotolle taksilla ja kertoi häntä mikään vaivaa. Lapsenlapset vaan oli hössänneet, kun hän väliin saa semmosia laakeja. Sanoi mummo ja kuoli EKG-ritsille.

En viitsinyt ruveta hautarauhaa häpäisemään elvyttämällä tai muulla. Yksinkin olin.

Sopivan ajan päästä tilasin hautaustoimiston pojat. Oli siellä papereissa sen verran rintataudin siementä, että hyvällä omallatunnolla nakuttelin Remingtonilla kuolintodistuksen kyytiin mukaan. Ei tullut turhaa paperisotaa.

Soittelin vielä pojantyttärelle, että otan osaa. Oikea oli teillä ajatus. Kovin oli tämä famu kipiä. Voisitte pappilassa käydä, maahanpaniaisia siis.
Sosiaalinen elämä pyöri siinä kultahammasrannikolla. Kämppä oli poikamiehelle naurettavan iso, ei kaluja riittänyt puoleenkaan huoneista. Biljardia pelattiin hammaslääkärin luona ja sököä elukkatohtorilla. Apteekkarin kutsujen jälkeen se pienen souvin järjesti. Olivat siellä rouvan kanssa olleet niin kuin ainakin, vaan oli tullut riitaa. Pois ja kotiin oli elukkakollega lähtenyt. Rouva tuli perässä ja hävinnyt olivat taloudesta mies, auto ja kuudentoista ikäinen lapsenlikka.

Rouva huolestui ja suuttuikin, soitti nimismiehelle joka vielä oli siellä juhlatantereella. Tämä koitti toppuuttaa, mutta pani sitten vastahankaisesti partion perään. Ei ne mitään löytäneet. Kuuden maissa aamusta Jettanen tuli silmät pyörien minua tavoittamaan, että onko sulla pirtua? Hyvänlaisen lekkerin panin sille poveen ja kun poliisimiehet pahalla päällä tulivat hänen kotiinsa, istui Jettanen kiikkustuolissa tuhannen tupakeissaan ja tarjosi hömpsyä konstaapelillekin.

No, verikokeet otettiin, tikut poimittiin lattialta ja eläinlääkäri pantiin kai vähän lepäilemään. Pääsi kuin koira veräjästä. Ei näyttö riittänyt Seutulan reissuun. Ero niille tuli sitten, vaan eri asiasta.

Käyn minä Kivisalossa useinkin. Mökki on ollut meillä liki neljäkymmentä vuotta Kaitajärvestä siihen Onatsuun päin pari kilometriä. Ihan soma niemi.