Psykiatrinen työkykyarvio monisairaalla ihmisellä on vaikea kapitteli. Tätä opin saunaa olen vuosikymmeniä itse käynyt. Työkyky on relatiivinen ja subjektiivinen käsite potilaan kannalta ja medisiinis-sosiaalis-juridinen dilemma työnantajan ja eläkevakuutusyhtiön vinkkelistä.

Vaikeinta on sopeutua jatkuvasti tapahtuviin ilmeisiin oikeusmurhiin; toisaalta ymmärrys siitä, ettei työkykyä ole ja sen kanssa on vain tultava toimeen ilman etuuksia välittyy potilaalle helpostikin, jos sen suoraan sanoo. Olen aikaa sitten lopettanut riitelemisen potlaan kanssa siitä, onko hän oikeasa vaivansa suhteen vai ei. Koettu työkyvyttömyys aiheuttaa työkyvyttömyyttä, kuten r=r=r.

Eräässä oikeusjutussa lääkäriä vastaan TEO:n lausunto sisälsi mielenkiintoisen näkökulman tuomittavuuden suhteen: Katsottiin ettei virhettä ollut tapahtunut eikä mitään ollut tehtävissä; oli kuitenkin syntynyt vaikutelma, että "ei oltu yritetty tarpeeksi". Tärkeä pointti. Pitää yrittää enemmän.

Turha mainitakaan, että täystyöllisyyden oloissa, joissa työtehtäviä on suojatyöläisen apulaisen virasta huippuosaajaan johtajan toimeen ja joissa kotona makaamisesta tai baarissa istumisesta ei makseta, työkyvyttömiä ovat vain fyysisesti ja psyykkisesti vaikeavammaiset.