Turun varhaisen U-liikkeen entisenä aktivistina joudun surulla, kauhulla ja ilolla toteamaan, että mielen anarkistinen puoli elää ja voi hyvin. Aika ei ole sovelias ikääntyvän radikaalin ärinälle. Komukkajutut ovat tuolinjalan rouskutusta toiselta puolelta.

Kriittinen, ajatteleva ihmisen ei sorru kliseisiin eikä ole kenenkään puolella tieto-opillisesti. Konkretiassa lääkärinä puolustan potilaitani ja työtovereitani, siviilin asiat eivät muille kuulu. Ei niissä näet ole paljon kuulumista.

Jokainen joka pimeällä panee saappaat jalkaan ja lähtee, on sen sen ansainnut, että hänen tekemisiään kunnioitetaan, oli hän varas, johtaja, sairas, työläinen, eläkkellä tai kuollut.