räntää ja sohjoa.
syksy kääntynyt talveksi.
hedelmättömäksi ja runottomaksi jonoksi
vihaisia ihmisiä odottamassa sitä
mikä heille kuuluu
 
minä en haikaile tyhjiä
otan kitarani ja kissani Lallin
lähden hänen kanssaan
Coimbraan naukumaan fadoja
ikävästä ja kaipuusta
jonka nimi on saudade
 
omistan laulun isäni sydämelle
joka on haudattu puuhun
ja veistetty kuun peittäviin pilviin