Narratiivisuudessaan lyömättömän kuvauksen puoluesihteeristä on tehnyt näköishahmoni Arto Paasilinna.

Kirjaa en saa mieleeni, mutta piirisihteeri oli Topi Hurskainen, silloin ihan Kääriäis-Sepon oloinen kaveri, mutta kyllä tämä J .Korhonen on Sepi kolmanteen potenssiin.
 
Tuollainen tekonöyrä piinkova ketku tulee politiikassa pääsemään tosi pitkälle. Käväisi polvillaan kuin Rahikainen kovennetun seisonnassa, mutta nousi muina miehinä. Visvasilmä märkähattu virnuilee taas pullollaan täyteyttä.

Jotain salkkua hän jo mielessään käteensä sovittelee, ellei seuraavissa keimeissä kepu nujerru vallan ja sinipuna ala hoidella tulevaa lamaa. 

Konsultti on viisas elukka.

On se vaan niin kivaa, että joku tietää minua paremmin, kuinka olisi pitänyt toimia montakymmentä vuotta tässä olla öllötellessä ja patviessa. Kirjoittavat laskun ja keskiyön auringon aikaan ei edes taksin perävalo näy.

Jos ja kun laadukkaan tuotteen tilalle tarjotaan silkkaa paskaa ja hyvän palvelun korvioksi yrmeää teknologiaa, vinoa voiton saalistusta ja ynseää eurologiaa, muutosvastarinta on terve ilmiö.
 
Vähän niin kuin sairaan, vammaisen tai kehitysviiveisen eläjän paras ja itsellisin ominaisuus on jukuripäisyys, jota ei mikään hoito ole vielä taamonut, kesyttänyt ja kurittanut lammasmaiseksi sopeutumiseksi, jonka häiriö ei kumma kyllä vielä ole SV-korvattava sairaustila.

Näin ollen jatkan valitsemallani tiellä. Kaikki tiet vievät helvettiin, toteaa vanha smoolantilainen sananlasku. Nykyoloissa, uudemman teleologisen selitysopin mukaan sinnekin pitää pyrkiä.

Onko Currículum Vitaesi valmis?

Lama kohtelee kovimmin köyhiä ja spekulantteja.

Molemmille jää luu kouraan. Köyhä syö luun sopan mausteena.

Spekulantin kallonluun tähteet kerää siivousfrman loppusiistijän koura.

***

Und. Auch:

Je länger das Spiel dauert, desto weniger Zeit bleibt.
-Marcel Reif

Kaaosjohtamisen termein asiat näyttävät olevan kohdallaan. Ovatko mielenterveyden hoidon asiat avohoidossa mallillaan, sopii epäillä.

Aimpi heittoni siitä, että avohoidossa voidaan aika hyvin, perustuu johonkin jo vanhaan tutkimukseen. Referenssiä en saa päähäni, kun on nuppi hautunut paistikkaaksi koko päivän polipätsissä lausuntojen ja muun tauhkan kanssa askarrellessa.

Havaintoja, jotka moni voinee jakaa kanssani tai sen dementoida ovat:

-Huono-osaisuus kulkee edelleen suvussa ja verkostoituu.

-Mielenterveysongelmaiset, päihde- ja knarkkikroonikot, teiniraskaudet, huostaanotot, huumekauppa, lääkekauppa, tapot, murhat ja vankeustuomiot näyttävät muodostavan jonkilaisen fraktaalimaisen kuvion, jossa kaikki tuntevat toisensa, ovat sukua, isiä, äitejä, exiä tai serkuksia, napalankoja tai -kälyjä.

Yleensä tätä lojaliteettien verkkoa ei paljasteta lääkärille/ viranomaiselle/ poliisille/ sosiaalitädille tai kelan tädille, joita omalta osaltaan sitoo vaitolon omerta.

-Näin systeemiä väärinkäyttävät ovat aina askeleen edellä hankkiessaan puuhakkaasti etuuksia, joihin eivät ole oikeutettuja.

-Tilanne saa virkakunnan varpailleen ja paranoia synnyttää lisää paranoiaa, mikä kopsahtaa sitten viattoman sairaan otsaan.

-Tämä saa kohtelua, jota ei ansaitse, halua tai pyydä tai toisaalta välinpitämättömyyttä, kyynistä huomiotta jättämistä, joka vahingoittaa ja ennen pitkää rapauttaa hoitojärjestelmiä, tappaa potilaita ja uuvuttaa, ahdistaa tai kelouttaa pystyyn ne, jotka ovat tätä hoivaa, huolenpitoa ja kontrollia palkkansa edestä järjestämässä.

-Lisääntyvässä määrin viranomaisverkon suurin silmäkoko on työvoimahallinnon aktivointisuunnitelma, joka ottaa kopin kehitysvammaisista, umpipsykoottisista ja muuten vaan junasta jääneistä, pyörittelee aikansa ja oksentaa sitten psykiatrisen hoitojärjestelmän kitaan.

-Paradoksaalista on, että nämä järjestelmän rahanreiät, tutkimuksen ja kuntoutusyritysten veteraanit nielevät sen resurssin, jota ilman paremmin motivoituneet ja potentiaaliset hoidettavat jäävät.

-Kun sitten hoidon syrjään päästän kiinni, tila on yleensä kroonistunut ja monen hylkäämiskokemuksen rampauttamana hoitoresistentti.

-Keloutuneet, honkautuneet ja kyynistyneet hoitavat ihmiset näkevät tämän merkkinä työnsä täydellisestä mielettömyydestä ja alkavat kohdella potilaitaan kuin älytöntä karjaa, jota se sitten onkin.

-Rahaa säästyy ja kaikki -uhreja lukuunottamatta -ovat tyytyväisiä ja lähtevät hoitamaan omia karjanhoitofirmojaan ja jalostamaan niiden rahastusautomaatiota. 

Olisiko hoitosuhteen luontevassa jatkumossa tapahtunut katkeama?

Tunnen monta naispotilasta, jotka kertovat käyneensä 1960-luvulla psykiatrilla, joka riisutti heidät ilkosilleen. Kirjoitti hyvät lääkkeet sitten.

Joku yleislääkäri kuulemma panee liinan päähän ja lukee esirukouksia vastaanoton päätyttyä.

Muuan lääkäri ei koko hoitosuhteen aikana ollut puhunut sanaakaan. Kun kysyin, miksi potilas sitten käy tämän vastaanotolla, hän vastasi hämmästyneenä:

"Kun se on niin hyvä lääkäri".

On siirrytty raskaaseen sarjaan harrastepuolellakin.

Kiehtovia kasveja. Haasteellisinta on yrittää kasvattaa 85-90% kosteuteen tottuneita trooppisten puiden epifyyttejä suomalaisen lämmityskauden yli. Juttuun kuuluvat lasikot, tietokoneohjelmoidut sadettimet ja tuulettimet, alustalämmitys ja tietysti oma salainen coctail kasvualustaa.

Karhunsammalta, kaarnaa, lehtipuun hiiltä, pestyä hiekkaa ja kariketta sopivassa suhteessa. Lannoituksessa mm. tiamiini on kova sana.

Erään kokeneemman kollegan selostus vuoden 2004 kasvatuksesta on paljon puhuva:

"Brassanthe Maikaita pidetään vaikeahkona kukitettavana. Jussi Gävert kertoo kasvistaan seuraavasti:

Maikai kasvaa sammaleen peittämällä korkkialustalla lasikossa, jonka ilmankosteus vaihtelee 85-90 %. Lasikon lämpötila nousee päivisin valaisinten lämmittäessä 25-30 asteeseen ja laskee yöksi parinkymmenen asteen tienoille, talvisin jopa 15 asteeseen. Lasikon päällä on neljä loisteputkea, joista kaksi meriakvaarioon tarkoitettua. Toisella sivulla on kirkasvalolamppu ja lisäksi ikkunasta tulee luonnonvaloa. Maikai on lähellä näitä valolähteitä. Kolme 8 cm tietokonetuuletinta kierrättää jatkuvasti ilmaa. Upotan kasvin kasvukaudella lähes päivittäin lämpimään veteen, johon olen lisännyt hitusen Schultzin orkidearavinnetta."

"Kirjoitatte liian härskiä tekstiä. Varokaa!

 tv. nimim. Joukko huolestuneita veronamaksajia"

*

Kuten ennakkosensori saa sensuurin leiman, huorahtava saa huoran maineen.

Suuransa kullakin.

*

Me rakkauden ammattilaiset ymmärrämme viran puolesta. Kun yhtenä aamuna varoin ylivuotisia hirvenmulleja moottoritiellä, ajattelin noita emänsä karkoittamia:

"Enemmän ne pelkää kuin minä."
Kirurgi saattaisi ajatella jahtispuukkonsa terävyyttä. En tiedä. Kun poloinen eksynyt karhun erauspoika ammuttiin Turun yläpuolisella tundralla, poliisi sanoi "Bingo."

Bingo bango bongo. Niin rakas on raisionmalli.

Väljä halatti on mukava oloasuna koti-iltaa vietettäessä ja myös mökillä.

Maastokankainen on kaiken aikaa maisemamallikäytössä. Kaupunkioloissa ihmiset ovat niin kaavoihin kangistuneita, että nähdessään gallabiyaan pukeutuneen harmaapartaisen uroon liikuskelevan punaposkisena kadulla, tahtovat äimiintyä.

Olen kerran vieraillut lähiöpubissa sandaaleissa, baretti päässä ja juhlahalatti päällä. Sain kuninkaallisen kohtelun, koska baretissa oli kokardina kuntaliiton kultainen ansiomerkki ja taisipa taskussa olla luottokorttikin.

Sisätiloissa siivoojarouvalla on ollut alkuun totuttelemista.

Kylliksi ei voi tämän vaatekappaleen etuja ihastella. Erityisesti vireän seksuaalisen kiinnostuksen säilymisen korkeaan ikään saakka arvelen liittyvän hyvään ilmastointiin. Gallabiyan kanssa ei säädyllinen mies käytä ns. sisähousuja, joilla useat matkaansaattavat herkille alueille hiertymiä ja outoa lemua. 

Tiedonkulku ja johtajuus ovat ihastuttavan kummallisia asioita. Kaikissa työyhteisöselvittelyissä (kuntokello, työilmapiiripuntari, v-käyrä, äreysvaaka) on painauma, kuoppa tai pylväs näiden kahden kohdalla.

Tietoa kulkee liian vähän tai liikaa, ei koskaan sopivasti; Wiion lait näyttävät voimansa. Johtaja on liian lepsu tai direktiivinen; lähelläoleva on iholletuleva ja etäinen on kukkulalleen eristetty; puhelias on lörppö ja vaitonainen on mörkö; jos johtaja kannustaa hän lipoo alaisiaan ja jos hän sanoo jämerästi, hän on öykkäävä natsi.

Asia vaatii lisätutkimusta. Kyseessä lienee samantapainen luonnonlaki kuin Hitlerkortti nettikeskustelussa.  Hitlerkortti on uuskieltä, ja tarkoittaa keskustelussa esiin vedettyä viittausta vastapuolen henkilön tai hänen edustamansa ajatusmaailman yhteydestä Adolf Hitleriin.

Hitlerkortin voi vetää esiin missä tahansa keskustelussa mistä tahansa aiheesta kenen kanssa tahansa. Internetissä käydyissä keskusteluissa näin myös yleensä tehdään. Joidenkin teorioiden mukaan jokainen riittävän pitkään jatkuva keskustelu päätyy väistämättä hitlerkortin vilautteluun. Tämän jälkeen kaikki asiallinen keskustelu on mahdotonta.

Johtamisoppeja on enemmän kuin meren rannalla hiekanjyviä. Tulos-, laatu-, syvä, prosessi-, muutosjohtaminen, management by perkele ja mengele, tulospalkkio., keppi-, väri-, aroma- ja intialainen päänhierontajohtaminen ovat saaneet rinnalleen poliitikkojen harrastaman kappas vaan- johtamisen.Siinä lyödään otsaan kämmenen volaaripuolella, kun selviää, että jostain on kulkeutunut tilille rahaa, jonka joku tuntematon hyväntekijä on sinne toimittanut tilaamatta ja pyytämättä. 

Terveydenhuoltoon on rantautunut erityinen naaras- eli kiimajohtaminen. Lajin vaatimattoman höyhenpeitteen omaavat hoitotietelijänaaraat esittelevät soidinmenoissa valefallisia vallan symbolejaan, PowerPoint-esityksen kaukosäätimiä ja luikauttelevat exelmuotoisia statistis-sadistisia kutsuhuutojaan lajin pöyhkeille kukoille, jotka luentosalin hämärässä pelailevat matopeliä tuliterillä kommunikaattoreillaan tai muistiinpanojen sijasta laskeskelevat kynän ja paperin avulla, paljonko tulevat tienaamaan siirryttyään sietämättömältä kuntasektorilta äverien keikkafirmojen leipiin.

Vanhan sanonnan mukaan henkilö etenee organisaatiossa niin pitkälle, että tavoittaa oman pätemättömyytensä rajan. Uuden johtamisopin oveluus on siinä, että johtoon astuvat henkilöt, jotka ovat tehtäväänsä jo alusta pitäen kykenemättömiä ja ammattitaidottomia. Näin suomalaiselle kansanluonteelle ominainen ikävä taipumus kateuteen leikkautuu pois. Asiakaskuluttajat tuntevat sen aikanaan nahoissaan, mutta perustehtävä onkin säästää ja luoda virtaviivainen, sujuva organisaatio. Se toimii kaikista parhaiten ja tehokkaimmin ilman häiriötekijöitä eli potilaita.

Tällä epätasaisella taistelu- ja soidinareenalla luentosalin höyryävässä hallinnon noidankattilassa on erityinen nimikin:

Tilaaja -tuottajamalliseminaari.

Nythän se on sanottu monen  ministerin suulla:
Lahjoman vastaanottaminen ei aiheuta jääviyttä! Turpiin vaan ja onnea, saatanan tunarit!

Harhainen kuva Suomesta rehellisenä valtiona on myytti. Firmat muodostavat kartelleja, poliitikkoja lahjotaan, virkamiehet vetävät välistä ja syövät kuormasta. Rehellisyys on yhtä epätsaisesti jakautunutta kuin oikeuden tuomiotkin.

On hyvä paistatella kansaivälisten reilun pelin tilastojen kärjessä, kun kansakunnan lakia säätävä elin toimii  moraalikäsitysten vastaisesti. Yhdet ja samat henkilöt säätävät vaalirahoituslain rangaistuksettomaksi ja sitten rikkovat sitä. Toimintaa ei valvo kukaan.

Yhteiskuntamme korruptoitumattomuus on paljastumassa siksi silmänlumeeksi jota se on aina ollutkin. Toki on eroteltava ne tahot, joitten vaalirahoitus on ollut avoimesti tiedossa ja ne, jotka ovat lakia rikkoneet. Ikävät asiat on aina  painettu villaisella. Järjestöt tukevat kannatusyhdistyksiä ja esiintyvät sitten sinisilmin:  "emme ole tukeneet yksittäistä henkilöä". Silti tällä tukemisella on yksi ja sama päämäärä: oman edun ajaminen, kuten Vihdin Ideaparkin pakkorakennuttaminen.

Virastaan pääsee eroon vain bylsimällä idioottibimboja tai sekaantumalla orjakauppaan.

Miten monta teollisuuslaitosta, kauppakeskusta ja muuta jättiläisprojektia tässä maassa on vuosien varrella polkaistu käyntiin korruption,  lain kirjaimen täyttävän lahjonnan keinoin?

"Huippujohtajat" -tavalliset, keskinkertaiset mulkerot -tienaavat optivirityksillä miljoonia ja köyhä kansa katsoo Big Brotheria ja tanssia tähtien kanssa homojen ja eroottisten tanssijattarien toimiessa tuomareina.
Ainoa todellinen sosiaaliluokka ykkönen -peritty ruotsinkielinen raha pitää päänsä kiinni, vaikenee vasenkätisellä kielellään ja ratsastelee tiluksillaan luupäillään, joiden visuospatiaalinen hahmotuskyky on parempi kuin Arkadian apinoilla koskaan.

Kemissä on vähin äänin hyväksytty tilaaja-tuottaja -malli  (Raision malli).

Katselin aikuisten "psykososiaaliset palvelut" osiota ja kappas: palvelualuepäällikkö on sosiaalintyöntekijä.

Onko 'psykiatrinen erikoissairaanhoito perusterveydenhuollon osana' siis sosiaalityötä? Minua rauhoiteltiin, että kyseessä on vain budejttikehys, maisema-mallinnus, jolla saadaan läpinäkyvyyttä palveluihin ja niiden kustannuksiin..

Organisaatio pysyy entisellään ja psykiatria osana terveyspalveluja (on siis lääketiedettä, ainakin lain mukaan).

Lyön ison viskipullon vetoa kenen tahansa kanssa siitä, että joku valopää keksii viiden vuoden sisällä:

"Hei, meillähän on tämä läpinäkyvä budejtti. Muutetaan organisaatio sen mukaiseksi!! Sosiaalityöntekijän voisi korvata terveydenhuollon maisteri!!"

Sääli, jos ainakin yksi (1) motivoitunut erikoislääkäri joutuu lähtemään mierontielle.

Kun kissa oksentaa matolle, ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Jos kissa merkkaa vieraan nahkarepun, on isäntä ollut huolimaton, kun ei ole pannut vieraan reppua komeroon. Kun kaksi kissaa tekee tätä, se on elämää. Kissanpäiviä kissaperheessä.

Äkkiä siihen tottuu, että kengät  täytyy säilyttää hattuhyllyllä, ellei halua aamun pikku yllätystä, pyyhkeet pitää naulassa ja sukat kattokruunussa. Silti on sohva riekaleina, kasvit syöty tai maattu piloille, höyhennetty varpunen joskus vuoteessa. Minkäänlainen tunnettu käyttäytymisterapia ei näihin vähäisiin harmeihin tehoa. Feromonit ovat ylimainostettuja.

Pitää elää sellainen elämä, että kissatkin voivat elää. Orkideat eivät maistu kissoille. Olo on nerowolfemainen, kun puuhailee niiden parissa kosteassa kuumuudessa särpien purkkiolutta. Sohvan reiän voi peittää shaalilla, nojatuolin fleecehuovalla. Jostain syystä villa, fleece ja plyyshi eivät viehätä kynsikästä.

Aamuisin komento on kuin armeijassa. Viideltä aamulla –oli pyhä eli arki –on noustava komentomouruun tarjoilemaan evästä herrasväelle

Kesällä, mökillä, ne siirtyvät ulkoruokintaan. Jos linnunlaulua on joskus tontilla vähän kuulunut, ei kuulu kauaa. Aamulla on takan edustalla suorassa rivistössä uhrilahja alfanaaraalle ja -koiraalle, puoli tiuta vainajoituneita metsähiiriä ja myyränpoikasia.

Loppukesästä, kun sinne massiivisten pikkuaivojen täyttämän aivosäilön etuosan kuorelle on taas valjennut, etteivät alfat ole nälkäisiä, jää vain peräsuoli tai siipipankko. Ne etääntyvät, elävät omaa salaperäistä, vaarojen, väijymisen ja kuoleman täyttämää hiljaista yöelämäänsä ja saattavat viipyä ressuillaan monta päivää. Lähtö pitää tehdä aina pokerina, yllättäen. Jos ryhdyt pakkaamaan, on kissoja nolla monta aikaa.

Pedon kaverina on puolensa valinnut.

Konspiraatio lääkäreitä vastaan on mitä ilmeisin. Valtiovalta on siirtämässä terveydenhuollon johtamista ihan kivoille, mutta asiantuntemattomille maistereille.

Lääkärit unohtavat olevansa lisensioituja ja vapaita ammatinharjoittajia perusolemukseltaan. Suutaria ei neuvota kengän teossa eikä sähkömiehelle kerrota, minkä värinen johto sopii meidän silmiemme väriin parhaiten.

Sitä ammattitaitoa, kykyä ihmisen monipuoliseen auttamiseen hänen elämänsä saranakohdassa, sairastumisen jälkeen, mikä lääkärikunnalla on, ei saada pois hallinnollisella juonimisella.

Mikäli julkinen sektori kaatuu, kuten ilmeistä on, kansa hakee hoitonsa rahalla kuin rahalla. Medikalisointipuheet loppuvat siihen, että kansalainen maksaa palvelustaan ja sairautensa hoidosta todellisten syntyvien kustannusten mukaan, eikä tukiaisten ja vyörytysten vääristämää taksaa.

Ja siihen kuvaan ei oppi hoitamisesta muka jonain tieteen lajina taatusti kuulu. Lääkäri tarvitsee kokeneita, yhteistyökykyisiä ja näppäriä avustajia, ei mitään armeijakoirashoitajia, vihafemakkoja tai räpättäviä jakkupukuhirvityksiä.

Lääkärin arvioon työkyvystä asetetaan kovia vaatimuksia.

Ymmärtääkseni jo toteutuneen, suunnitteilla olevan hoidon, sen aikataulujen, laadun, kuntoutustoimien aktiivisuuden ja aikataulun, myös faktisesti toteutuneen lääkehoidon ja kokonaisennusteen pikkutarkkaa raportointia odotetaan.

Masennuksen lääkehoidon osalta  näyttö ei ole kovin vakuuttava edes keskivaikean depression hoidossa, joten psykososiaalisen tuen määrä ja laatu on syytä kirjata niin huolella, kuin osaa. Ja jos sitä ylipäänsä on. Jos kertoo potilaan käyttävän lääkitystä, eikä ostoja ole, ei psykiatrin katu-uskottavuus lisäänny.

Kerran selvittelin tilannetta, jossa oma lääkäri oli ilmeisesti vuosien ajan lääkinnyt potilastaan näytepakkauksilla ja Kela tulkitsi, ettei lääkettä käytetty. Puhelu Kelan farmaseutille selvitti asian.

Psykiatrinen avohoito on kunnallistamisen, vaihtuvien lääkäreiden ja organisaatiomallien jäljiltä niin pirstoutunutta, toimintamalleja ja lähestymiskulmia niin monenlaisia, ettei kokenutkaan asiantuntija voi selvänähdä niitä lausunnosta, ellei niitä ole sinne kirjoitettu.

Joissakin paikoissa on erittäin hyvin toimivia virittyksiä, esimerkkeinä vaikka ryhmäanalyyttinen terapiaryhmä, kognitiivinen lyhyttearapia, taideterapia, toimintaterapia etc. jotka tuntuvat olevan vieraita kaukaa katsoen, ellei niitä perinpohjin selitä. Tietysti on myös paikkakuntia, joiden avohoito on poliisin, pelastustoimen ja iltalehtien varassa.

Toinen perusasia on toimintakyvyn kuvaus. Millä tavalla sairaus haittaa työkykyä, arjessa selvitymistä eli ns. ADL-valmiuksia. Miten asiaa voitaisiin auttaa?

Ja tämä kaikessa kiireessä kahden potilaan välissä lääkäripulasta kärsivässä avohoitohelvetissä. Lääkärit olkoot onnelliset. Meistä luullaan todella suuria.

Kokeneen tulosaluejohtajan mukaan terveystieteiden tiedekunnat suoltavat nyt maistereita ja pidemmälle kouluttautuneita terveystieteilijöitä työttömiksi tai alimitoitettuihin rivihoitajien paikkoihin takaisin. Tämä ylilääkäri kertoo omassa talossaankin pelkästään yhdessä yksikössä olevan monta. Tämä kommentti sai OK:n mietteisiin.

Vanha työhönottajan sääntö on, ettei vakituisiin hommiin kannata ottaa ketään, jolla on ambitioita kouluttautua. Niistä on myöhemmin vain riesaa. Tämä on terveydenhuollon osalta unohtunut.

Aivan lähivuosilta muistuu mieleen joukoittain  hyviä hoitajia, psykologeja, fysioterapeutteja ja sosiaalityöntekijöitä, jotka koulutuksen jatkamisen jälkeen ovat kadonneet ammattikorkeakoulujen tai yliopistojen uumeniin.

Kentällä ja etulinjassa heitä näkee epäperäisissä, määräaikaisissa projekteissa koordinaattoreina ja kehittämispäälliköinä. Tuon väen tunnistaa Finnairin lentoemännille  tyypillisestä pukeutumisesta jakkupukuineen ja silkkihuveineen, ylipositiivisuudesta, tavattoman nopeasta, kiireisestä puhemaneerista ja PowerPoint-sulkeisten suosimisesta. Parhaat osavat puhua myös sisäänhengityksen aikana, kirjata keskustelun kannettavalle tietokoneelle kymmensormijärjestelmällä ja kertoa vitsin konsultista; siis sen 'mikä erottaa konsultin karhusta'. Projektit loppuvat yhtä äkkiä kuin ovat alkaneetkin, yleensä jälkiä jättämättä. Työyhteisö palaa entiseen tehokkaaseen rutiiniinsa, jossa asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat.

Tavallista on, että uusi projektimylly on jo pyörähtänyt liikkeelle, ennenkuin nivaska paksuja, kiiltävälle paperille painettuja värikkäitä loppuraportteja saapuu ja saa lyhyen plarauksen jälkeen loppusijoituspaikan työpaikan varastohuoneessa rikkinäisten huonekalujen, pesuun menevien mattojen ja kesää odottavien tuulettimien takana.

Epäilemättä paremman palkan maksaminen perustyöstä edesauttaisi saadun opin tuloa työpaikan hyödyksi. Koulutus on aina terveellistä, kuten kaikki hyvät ja kannatettavat asiat ovat kannatettavia ja hyviä. Salliihan se poissaolon työpaikalta miltei hyvällä omallatunnolla ja täydellä palkalla, tutustuttaa uusiin kiinnostaviin ihmisiin ja voipa  joskus seminaari tuoksahtaa hengityksessäkin monotansseista puhumattakaan.

Perustehtävän prosessien pohdiskelu oman väen kesken on vähintään yhtä tärkeää ja usein siihen käytetty aika vie asiaa, työn tehostumista ja sujuvuutta eteenpäin enemmän kuin pistekoulutus. 

Pekka Tarkan Saarikoski-elämänkerta työn alla. Taas. Kirjoittaja on nimensä veroinen. Kolme luokkatoveria PS, Klinge ja Tarkka. Hm. Semmoiseksi se menee, ajalla ollessa.

Ihmiset kasvavat erilleen ja yhteen. Viikko sitten soitin työasioissa ystävälleni, jonka olen tavannut viimeksi vuonna 1976. Sama tuo oli.

Mikä sen ominaisuuden nimi olikaan, kun ihminen alkaa kertoa miten kauan jostakin tapahtumasta on? Adjektiivi tai verbi, ellen erehdy.

Psykologiatieteen laudaturseminaarissa ilmeisesti annetaan asennetyökalut ammattikoulutasoisen, alempaa korkeakoulututkintoa vastaavan lääketieteen tutkinnon haltijoiden kohtaamiseen.

"Lääkäri on keskimäärin säälittävä olento ja toisin kuin insinööri, putkiaivoisuudestaan huolimatta kätevä joissakin sorminäppäryyttä vaativissa tempuissa -psykiatri ei sitäkään. Tieteen teosta lääkäri ymmärtävät tuskin mitään. Korkein näytön aste, jonka lääkäri ymmärtää, on kaksoissokkokoe. Useimmat lääkärit pitävät logistista regressioanalyysia pizzalajina. Lääkärit ovat kaupallisten tahojen korruptoimia, ahneita ja eettisesti alamittaisia. Useimmat psykiatrit ovat eksentrikkoja, joihin ei päde määritelmä "originelli mutta syyntakeinen", vaan "originelli".

Psykologiatiede sen sijaan edustaa ihmistutkimuksen korkeinta huippua, jonka harjoittajat tekevät pyyteetöntä kutsumustyötä pienellä palkalla."

-Koiraspsykologi, 52, VET

Olen istuskellut erilaisissa HYVI-, PARAS-, SOTEPI-, KUTU-, KYTRY-, TYKE, TEHO-, YDIN- jne. hankkeiden perustamis-, mentorointi-, tehostamis-, johto- ja seurantaryhmissä viimeisten 20 vuoden aikana noin viisi tuntia viikossa; yhteensä noin 16000 tuntia.

Jos tuntipalkaksi panisi 100€, istunnot ovat maksaneet työnantajalle 1,6 miljoonaa euroa. Onko siitä ollut jotain hyötyä? Kalvot ovat paukkuneet, projektikoordinaattoreita ollut monta bussilastillista, asioista on puhuttu, pulinaa on piisannut. Paperia on syntynyt monta rekkalastillista. Useimmin taustalla on ollut mahdollisuus saada eurooppalaista rahaa tämän ikiliikkujan käynnistykseen ja ylläpitoon. Joku sen rahan maksaa. Kuka mahtanee olla?

Pitäisikö käynnistää projekti projektien lopettamiseksi?