Kirjoittajan kramppi (mogigrafia) on muusikonkrampin (fokaalinen dystonia) kaltainen tila. Kirjoituskrampissa kaikenlainen kirjoittaminen laukaisee krampin niin, että henkilön on puristettava päätään yhä kovemmin ja kovemmin, tyyli huononee, kirjoittaminen kömpelöityy ja on lopulta pakko lopettaa. Kirjoituskramppi voi olla niin paha, ettei potilas pysty laatimaan edes lyhyttä blogia.
Kirjoituskramppi on perusolemukseltaan kivuton tila, jossa senttari ei pysty parhaalla tahdollaankaan koordinoimaan affisioituneiden assosiaatiodensa liikkeitä. Kirjoittaja kuvaa mieltään tottelemattomaksi, yleensä vartalokaan ei halua nousta makaamisliikkeen jälkeen. Kuorsaaminen ja suun kuivuminen ovat tavallisia. Useimmiten vaiva esiintyy blogisteilla kesäisin. Nopeat trillit, jotka vaativat kevyttä, hyvin nopeaa kielellistä liikettä, voivat esimerkiksi altistaa nuoren runoilijan saamaan krampin ja epäasianmukaisten vertauskuvien ähkyn:
tytön hauras sydän lepatti kuin irtireväisty hiirensuoli juuri vahatulla parkettilattialla
Eihän tuollaisesta voi hyvää seurata.
Kirjoittajan kramppi voi esiintyä myös huulissa tai poskilihaksissa. Tyypillistä on, että mitä ankarammin kirjoittaja yrittää harjoittelulla ja kieltään mukeltamalla seurata näppäimistöä ja näin muodoin parantaa vaivaa, sitä pahemmaksi se tulee.
Kirjoittajan krampin etiologiaa ei edelleenkään tunneta tarkkaan. Aiemmin epäiltiin, että taustalla olisi merkittävästi psyykkisiä asioita. Nykykäsityksen mukaan psyykkinen stressi saattaa olla pienenä osatekijänä oireen syntymisessä, mutta vaiva sinänsä aiheuttaa helposti stressiä - ovathan toimeentulo, maine, kunnia, itsetunto ja koko vaivalla kehitelty öyhöttävä narsismi vaakalaudalla. Verbaalinen impotenssi räydyttää ja hiillostaa myös parisuhdetta, sikäli kuin sitä enää noissa oloissa on. Asiantuntevissa naistenlehdissä on alaa koskevia neuvontapalstoja (Vaavi, Seksplus, Me Mimmit).
Nykyisin arvellaan, että mogigrafia johtuu keskushermoston sentraalisen kontrollin häiriöstä korkealla tasolla, aivokuoressa, todennäköisesti basaaligangliotasolla ja ongelmista aivokurkiaisen poikittaisliikenteessä. Tämä etiologia taas aiheuttaa sen, että mitään spesifistä tehokasta täsmähoitoa vaivaan ei toistaiseksi ole olemassa. Siitä huolimatta kirjoittajan kramppi voidaan asianmukaisella, tosin pitkäkestoisella siedätyshoidolla varsinkin alkuvaiheessa parantaa täydellisestikin. Potilaalle näytetään valkoista paperia pieninä paloina tihenevästi ja kun toipilas on voimistunut, hän voi kokeeksi istuskella kirjoitustuolilla vaikka näkkileipää syöden. Uusimpien ravintosuositusten mukaan leivänpäällisissä ei tarvitse välttää tyydyttyneitä eläinrasvoja.
Etiologiaa on selvitelty tutkimalla kaksosia ja identtisiä kaksosia, joilla on kirjoituskramppi. Tutkimus jouduttiin keskeyttämään, kun kaksosia ei enää erotetettu toisistaan (Ns. positiivinen Hindenburgin merkki, H.omen).
Kirjoituskramppia ei ole syytä mielellään kutsua lamaksi, koska se aiheuttaa ikäviä mieleenjohtumia taloudelliseen kokonaistilanteeseen ja näissä ennuste tunnetusti pyrkii toteuttamaan itsensä. Suositeltavia väestötason selityksiä tilalle ovat kiireet, kissan kuolema, kova helle ja krooninen jano. Nämä hiukan tekaistun tuntuiset selitelmät ovat omiaan vakuuttamaan suuren yleisön ja pitäytymään sen omissa omituisissa ennakkoluuloissaan, mikä on turvallisinta. Valmiusjoukkojen ja sotaväen tarpeen riski vähenee merkittävästi.
Kirjoittajan osa on vain uida henkensä edestä.
